Snl. 13, Luuk. 7

Snl. 13 Luuk. 7

Snl 13

Miten pieleen onkaan ymmärretty lause ”Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan, joka häntä rakastaa, kurittaa häntä ajoissa.” Kuka päätti, että vitsalla pitää lyödä? Olin lapsena ja nuorena paimentamassa lehmiä. Meillä oli pitkät vitsat. Niillä ei lyöty eläintä, ainoastaan ohjailtiin lehmää kääntymään vaikkapa laitumelle. Vitsa oli vain käden jatke, oikeastaan turvaväline paimenelle, ettei tarvinnut mennä ihan lehmän sarvien viereen. Jumalakin ohjaa meitä elämässämme. Koko ajan hänen motiivinsa on rakkaus ja hän tietää suunnan.

Lk 7

Tähän lukuun on sijoitettu kertomus Nainin lesken pojan kuolleista herättämisestä. Kuolleista herättäminen on ehkä aika harvinainen ihmeteko, mutta sellaista on tapahtunut Raamatun mukaan ja edelleen silloin tällöin tapahtuu. Olen joskus pohtinut, onkohan se kuollut itse halunnut tulla takaisin niissä tilanteissa, kun hän on jo saanut maistaa Jeesuksen ylösnousemusta ja taivasta. Olen lukenut pari kertaa kirjan Taivaan rajalla. Se on vaikuttava kooste ihmisten kokemuksista kuoleman ja ajallisen elämän rajaliikenteestä.

Nainin lesken ja kuolleen pojan kohtaamisessa minua hämmästyttää täydellinen ajoitus. Surusaatto tavattiin kaupungin portilla. Jeesus oli oikeaan aikaan paikalla. Leski sai pojan lisäksi takaisin tulevaisuuden turvan ja asemansa. Jeesus, kiitos, ettet myöhästynyt etkä myöhästy meidänkään tilanteissamme.

Pirkko