Tämä luku on otsikoitu: ”Elämän taidon opetuksia”. Minun nähdäkseni tämä kyllä sisältää samantapaisia sekalaisia lausumia kuin kuusi edellistäkin lukua. Pidin erityisesti sananlaskun puolikkaasta ”riita syntyy kuin rako patoon”. Suomenkielinen käännös on hyvin rytmitetty, joten tuo jää helposti mieleen. Muutenkin ajatus on mielenkiintoinen. Riita jättää särön ihmisten välisiin suhteisiin. Ongelmaa ei ehkä heti edes huomaa. Ongelmat paljastuvat vasta sitten kun ”tulva” tulee .
Muuten tässä luvussa tyhmyrit saavat kuulla kunniansa. Heihin ei tehoa hyvä eikä paha. Kuulen tässä kaikuja Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumin luvussa 13: ”Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on”. Jeesus sanoi tuon hieman mystisen lauseen selittäessään, miksi Hän käytti puheissaan paljon vertauksia. Jeesuksen vertaukset olivat vähän sananlaskujen kaltaisia. Ne jäivät helposti mieleen, niitä saattoi rauhassa pohtia ja kenties niiden sanoma sitten joskus avautui vastaanottavaiselle mielelle.
Tässä luvussa Jeesus opettaa Isä Meidän -rukouksen. Kun lukua lukee tarkasti, niin paljastuu, että opetuksen pääpointtina ei ole oikeat sanat vaan hellittämätön asenne. Mutta sanojakaan ei kannata väheksyä, koska ne kuvaavat sen ilmapiirin, joka mahdollistaa sitkeän rukoustaistelun. Meillä on taivaassa kaikkivaltias Isä, joka haluaa lahjoittaa meille valtakunnan. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä ja on sen vuoksi selvää, että meidän jokapäiväiset tarpeemme kiinnostavat Häntä. Hän haluaa myös armahtaa meitä ja suojella meitä kaikelta pahalta. Esimerkiksi psalmeissa on rukouksia, joissa luvataan Jumalalle sitä sun tätä, jotta varmistettaisiin Jumalan siunaus. Jeesuksen opettamassa rukouksessa on vain yksi lupaus: ”mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa.” Aika kova.
Tässä riittää paljon pohdittavaa, mutta eiköhän tarkoitus ole kuitenkin nimenomaan soveltaa Jeesuksen opetuksia omassa rukouselämässä. Joten ei mietitä liikaa, vaan rukoillaan!
Marko