Paavali käy läpi käyntiään Tessalonikassa. Hän oli kohdannut lähetysmatkansa edellisessä kohteessa Filipissä pahoinpitelyä, mutta ei ollut silti jättänyt matkaa kesken. Tessalonikassa sama toistui. Oli vastustusta, mutta myös paljon kääntymisiä Jeesuksen seuraajiksi, Apt 17:1-8. Paavalin esimerkki puhuu minulle siitä, että meidän ei pidä pettyä vastoinkäymisiin hengellisessä työssä. Tarvitaan määrätietoisuutta ja uskollisuutta.
Luin pätkän John Wesleyn matkapäiväkirjasta 1700 -luvulta. Hän kuvasi siinä noin kuukauden ajalta saarnamatkojaan Englannissa. Neljän viikkoa oli täynnä aikamoisia epäonnistumisia. Viimeinen sunnuntai toi läpimurron: 10 000 ihmistä tuli kuuntelemaan hänen saarnaansa ulkoilmatilaisuuteen jollain peltoaukealla. Hänen elämäntyönsä oli lopulta valtaisa.
Paavali oli kestävä ja samalla hän oli lempeä seurakuntaa kohtaan. Hän sanoi toimineensa kuin lapsiaan hoivaava äiti (2:7) tai kuin lapsiaan rohkaiseva isä (2:11). Lempeys ja kestävyys ovat asioita, jotka syntyvät Jeesuksen yhteydessä. Jeesus oli sydämeltään lempeä. Vaikuttakoon Jeesus meissä näitä ominaisuuksia: kestävyyttä ja lempeyttä.
Mika