Kuten jo pari päivää sitten kirjoitin, niin tässä kirjeessä tessalonikalaisille kuuluu ensimmäisten kristittyjen äänenpainoja. Evankeliumi Jeesuksesta meni eteenpäin ankaran vastustuksen keskellä. Jeesuksen paluu on esillä tämänkin luvun lopussa, sitä odotettiin tapahtuvaksi minä hetkenä hyvänsä.
Seurakuntalaiset olivat Paavalin mielessä ja rukouksissa alituiseen, sillä yhteydenpito oli ihan erilaista kuin nykyään. Paavali lähetti Timoteuksen Tessalonikaan, kun ei sinne itse päässyt. Meillä on mahdollisuuksia pitää yhteyttä välimatkankin päästä ihan eri tavalla. Ehkä epätietoisuus seurakunnan tilanteesta sai aikaan sitä, että Paavali rukoili heidän puolestaan alituiseen. Tuota asennetta haluan opetella. Tuntuu hyvältä siunata nimeltä mainiten kaikkia niitä KohtaamisPaikkalaisia, jotka mieleen nousevat.
Mika