Nyt siirrytään toiseen tessalonikalaiskirjeeseen. Ensimmäinen luku kertoo jotain seurakunnan olemuksesta. Paavalin työ on kantanut hyvää hedelmää ja hän kiittää Jumalaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut seurakunnassa tapahtuvan. Usko on kasvanut kasvamistaan. Keskinäinen rakkaus on lisääntynyt. Kestäväisyys ja usko kaikenlaisten vaikeuksien ja ahdinkojen keskellä on kasvanut.
Jokaisen ihmisen elämään kuuluu ajoittain vaikeuksia, niin myös meidän Jeesuksen seuraajien. Tottahan me jokainen olemme sen omissa nahoissamme kokeneet. Mutta Jeesuksen seuraajina me emme ole yksin niissä vaikeuksissamme. Jeesus on luvannut olla joka hetki kanssamme. Ja voimme myös seurakunnassa kokea sen, ettemme ole yksin. Elämää jakaen ja toisiamme rohkaisten uskomme voi kasvaa ja lujittua. Opimme tuntemaan toisiamme ja hyväksymään, rakastamaan toisiamme. Emme kukaan ole täydellisiä ihmisiä, mutta voimme hyväksyä toinen toisemme ja oppia rakastamaan. Voimme tehdä matkaa yhdessä, rohkaista toinen toistamme kestäväisyyteen ja toiveikkaaseen uskoon.
Jatketaan matkaa yhdessä ja rukoillaan tänään toinen toistemme puolesta.
Tiina