Tänään hypätään lukemaan Timoteuskirjettä. Paavali kirjoitti tämän kirjeen Timoteukselle, nuoremmalle työtoverilleen, joka oli kohdannut haasteita Efeson seurakunnassa. Tämä kirje on ikäänkuin Paavalin testamentti, missä käsitellään monia tärkeitä asioita.
Päivän luvun äärellä pohdin lain ja armon merkitystä. Laki on hyvä ja tarpeellinen, mutta sen avulla emme pelastu. Laissa on kerrottuna meille hyvän elämän pelisäännöt, joita noudattamalla elämä sujuu hyvin. Joskus voimme kysellä Jumalan johdatusta jossakin asiassa, missä hän on jo selkeän ohjeen Raamatussa antanut. Silloin minun ei tarvitse kysellä enää Jumalan johdatusta, voin lukea sen Raamatusta.
Kaikissa peleissä on omat sääntönsä, joita noudattamalla peli sujuu reilusti. Mutta me tiedämme, että reilu peli ei aina meiltä onnistu. Jeesus veti lain tulkinnan vielä tiukemmalle: jos sanon toisesta ihmisestä, että hän on hullu, niin olen ansainnut helvetin tulen. Tai jos katson toista himoiten, niin olen jo sydämessäni tehnyt aviorikoksen, Matt. 5. Kiinni jäätiin. Lakia noudattamalla emme voi pelastua. Paavali, jos kuka, voi tämän todistaa. Hän oli fariseus, joka yritti noudattaa lakia viimeistä piirua myöten. Mutta Jeesuksen kohdattuaan hänestä tuli omien sanojensa mukaan maailman suurin syntinen, jonka pelasti vain Jeesuksen osoittama kärsivällisyys ja armo. 1 Tim. 1:13-16.
Uskomalla Jeesukseen me pelastumme. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Ja pelastettuina meitä kutsutaan elämään Jumalan luomien hyvän elämän pelisääntöjen mukaan. Ei omin voimin vaan Pyhän Hengen antamin voimin. Yhdessä, toinen toistamme rohkaisten ja tukien.
Tiina