Kirje Filemonille on erityinen. Siinä Paavali vetoaa ystäväänsä ja seurakunnan vastuuhenkilöön Filemoniin, että tämä suhtautuisi karanneeseen ja hänen luokseen palaavaan orjaan samalla tavoin kuin ottaisi vastaan Paavalin, rakkaana veljenä (j. 16–17).
Vaikka Paavali ei asettunut vastustamaan orjuutta yhteiskunnassa, ihmisarvokysymyksessä Paavali oli Jeesuksen tapaan aikansa radikaali. Hän näki jokaisen ihmisen Jumalan silmissä yhtä arvokkaana, aivan kuten Jeesus. Erikoinen ristiriita.
Voiko tästä oppia jotain? Ainakin sen, että riippumatta yhteiskunnan korruptiosta, ihmisoikeusrikkomuksista ja vääryyksistä, aina löytyy tapoja tuoda Jumalan valtakuntaa ihmisten keskelle ja elää sitä todeksi. Kysellään Pyhältä Hengeltä, miten itse voimme elää samoin.
Miten sattuikin, että päivän psalmissa ylistetään Jumalaa, joka varjelee osoittaa oikeudenmukaisuutensa ja vanhurskautensa ja pelastaa kansansa (Psa 98:2–3)? Rukoillaan varjelusta ja pelastumista vainoista erityisesti kaikille vaikeissa olosuhteissa eläville uskoville. Rukoillaan myös, että Jeesus pääsisi tuomaan todellisen vapauden niille, jotka eivät häntä vielä tunne.
Heli