Ps. 100, Hepr. 2

Ps. 100 Hepr. 2

Miksi Jeesus-sanan kuuleminen ja lausuminen herättää aina huomion ja monenlaisia tunteita? Se ei ole samalla tavalla neutraali sana kuin vaikka puu tai jokin perus miehen nimi. Heprealaiskirjeen toinen luku selvittää heprealaistaustaisille kristityille ja samalle meille pari tuhatta vuotta myöhemmin eläville ihmisille, mikä Jeesuksessa on niin erityistä.

Jumala tuli ihmiseksi, veljiensä kaltaiseksi (j. 14, 17).  – Jumala luopui jumaluudestaan ja eli täysin ihmisenä, kuitenkin ilman ihmisen syntejä. Hän kärsi ihmisen vaivat.

Jumala kärsi rikollisen kuoleman.  -> Kuolemassa Jumala meni sinne, mikä meitä pelottaa eniten ja mikä on Paholaisen vallassa eli kuolemaan. Jeesus otti vallan kuoleman valtiaalta. Hän tylsytti kuoleman pelon. Kuolemakaan ei voi enää estää ja pysäyttää meitä, kun uskomme Jeesukseen. (j. 9–10; 14–15).

Mikä tekee Jeesuksesta niin erityisen, että mikään muu profeetta tai jumala ei ole samanlainen?

Jeesus tuntee ihmisen jokaisen kivun ja tuskan, koska hän on elänyt ne itse. Jeesus tuli joka suhteessa samanlaiseksi kuin me ihmiset. Hän ei ollut ihmisenä eläessään millään tavalla supermies. Mutta hän luotti Jumalaan täydellisesti. Sen vuoksi hänessä asui Jumalan voima, joka vaikutti ihmeitä.

Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän pystyy ymmärtämään jokaista meistä. Koska Jeesus nousi kuolleista ja palasi taivaaseen, hänellä on nyt kaikki Jumalan kirkkaus ja voima, hän pystyy auttamaan meitä. Olimmepa kuinka heikoilla, sairaita, uupuneita, ahdistuneita, masentuneita tai sairaita tahansa.

Se tekee Jeesuksesta erilaisen verrattuna mihinkään muuhun merkkihenkilöön, profeettaan tai jumalaan.

Heli