Tässä luvussa on ennustus Jeesuksesta. Jesajan kautta tulee tieto, että neitsyestä syntyy poika, jolle annetaan nimi Immanuel. Syntyvälle pojalle (Jeesukselle) annetaan nimi, joka kantaa viestiä Jumalan olemuksesta. Liekö tämä merkki ollut lohtuna vai pelotteena tuon ajan johtajille ja kansalle, en ihan ymmärrä. Me luemme tätä yhtenä Raamatun ihmeenä, jossa Jeesuksen syntymä ennustettiin satoja vuosia ennen kuin se todella tapahtui. Näin adventin aikaan tämä Jesajan kirjan kohta pysähdyttää.
Tämä luku sisältää uskon ja tekojen suhteen pyörittelyä. Usko vaikuttaa tekoja, jotka eivät ole luonnollisen logiikan mukaisia. Ja vaikka olisivatkin, usko tekojen takana tekee teoista merkityksellisiä iankaikkisessa mielessä. Sekä uskon että tekojemme takana voimana ja innoittajana on Jeesus. Usko tai teot eivät ole iankaikkisen pelastuksen lähde, Jeesus on pelastaja. Mitä uskon tekoja voisimme tänään tehdä, jotain, mikä ei ollut alun perin meidän oma idea, jotain, mikä kummeksuttaa muita ja meitä itseämmekin. Tämän päivän uskon teko voi olla tie Jeesukselle toisen ihmisen sydämeen.
Pirkko