Tässä luvussa puhutaan hävityksestä, joka koskee ”koko maata”. Jopa taivaskin riutuu. Kun luetaan vähän pidemmälle, niin huomataan, että ihan kaikkea ei silti hävitetä. Jäljelle jää jäännös, joka ylistää Jumalaa. Tässä suhteessa tämä luku muistuttaa useita Ilmestyskirjan lukuja, joissa on oleellisesti sama sanoma. Huonojenkin aikojen keskellä Jumala hallitsee, eikä salli lopullista tuhoa. Jumala lopulta myös tuomitsee oikeudenmukaisesti.
Oikein muuta en tästä osaa sanoa. Mutta olisin iloinen, jos osaisin ylläolevat lauseetkin sisäistää.
Jeesus tekee suuren ihmeen ja kävelee vetten päällä. Tällaiset tunnusteot tietenkin kiinnostivat suuresti ihmisiä. Mutta sitten Hän ”pilaa” kaiken ja sanoo, että näiden ihmeiden tarkoitus oli itse asiassa saada ihmiset sitoutumaan Häneen itseensä. Hän oli juuri tehnyt ruokkimisihmeen ja kun ruuasta kerran puhuttiin, Hän ilmoitti olevansa itse ruoka ja juoma! Mitä ihmettä Hän oikein tarkoitti? Itse ymmärrän tämän niin, että Jeesuksen teot ja sanat olivat toki tärkeitä, mutta tullaksemme todella eläviksi, meidän pitää tulla Hänen luokseen ja samaistua, jopa sulautua Häneen itseensä.
Minusta olisi ylimielistä väittää, että tällaisen puheen vastaanottaminen olisi helppoa. Totta kai Jeesuksen puheet vaativat sulattelua. Ei ole helppoa ymmärtää, mitä kaikkea Hän sanoillaan tarkoittaa. Usko on mysteeri, mutta onneksi sitä ei tarvitsekaan pohjia myöten analysoida ja tajuta. Riittää, että tutustumme Jeesukseen. Niin, menemmekö Jeesuksen luokse hyötymismielessä, vai Hänen itsensä vuoksi? Pietarin kuuluisa ilmaus ”Sinulla on ikuisen elämän sanat” osoittaa, että hänelle Jeesus ei ollut väline parempaan elämään, vaan elämä ja päämäärä itse.
Marko