”Näin sanoo Herra: ”Taivas on minun valtaistuimeni, maa on koroke minun jalkojeni alla. Millaisen talon te minulle rakentaisitte, millaisen asuinsijan? Kaiken tämän on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra.”” (Jakeet 1-2) Yksi uskonnonfilosofian kiistanalaisimmista kysymyksistä on se, todistaako luomakunta Jumalan olemassaolosta. Monet ihmiset, oikeastaan suurin osa kaikista kansoista ja kaikkina aikoina, on kokenut niin. Auringonlaskut, meret koralliriuttoineen, lumisade ja kuuraiset puut… On luontaista miettiä, kuka tämän kaiken on tehnyt, varsinkin kun tiedämme, ettei tällaista voi syntyä sattumalta. On kuitenkin ihmisiä, jotka kiistävät sen: ajattelevat, että ihminen vain pyrkii etsimään persoonallista toimijaa kaiken käsittämättömyyden keskeltä. Uskonnonfilosofinen väittely eri näkemysten kesken on jaloa touhua, johon kutsuttuja haluan rohkaista kaikin tavoin. Samalla on kuitenkin tärkeä muistaa, että Raamatun mukaan luomakunnan todistus on ilmiselvä. Roomalaiskirje täydentää Jesajan kohtaa: ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.” (Room. 1:19-20)
Minä olen aina saanut kylmiä väreitä siitä, että Raamattu loppuu lauseeseen: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.” Tietysti tätä ajatellessa täytyy olla siinä määrin tylsän realistinen, että ymmärtää Raamatun kirjoitusten ja kaanonin syntyä: Ilmestyskirja on ollut Raamatun alkuaikoina kaanonin reunoilla, ja jos se olisi jäänyt ulkopuolelle, olisi Raamatun viimeinen lause jotain muuta (tosin ei Juudaksen kirjeen loppukaan olisi huono vaihtoehto). Joka tapauksessa Ilmestyskirja on tullut osaksi Raamattua ja on yhteensopiva sen muun sanoman kanssa, mikä on tietysti se, että Jeesus pelastaa. Siksi on kerta toisensa jälkeen yhtä ihanaa avata Raamattu alusta ja lukea, kuinka alussa Jumala loi taivaan ja maan, ja sen jälkeen pikakelata loppuun lukeakseen, kuinka koko kirja on kirjoitettu, jotta Herran Jeesuksen armo olisi kaikkien meidän kanssa. Koko kirja sitä varten, että saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme (Hepr. 4:16 lainaten). Kunpa meistä kaikki muistaisivat lukea Raamattua säännöllisesti. Sinulle, joka tätä tekstiä luet, haluan antaa taputuksen selkään. Olit sitten säännöllinen tai satunnainen lukija, haluan muistuttaa siitä, miten hienoa on, että olet erottanut päivästäsi pienen hetken hiljentyäksesi maailman parhaan kirjan äärelle!
Esteri