Jeremian kirjan toinen luku tuntui tänään monella tavalla puhuttelevalta. Kun Jumala puhuu Israelin luopumuksesta, pariin kertaan nousee esiin se, miten ihmiset eivät enää kysyneet Herran tahtoa. On ymmärrettävää, että Jumalan tahto ei ole aina selvä, mutta en kuitenkaan usko, että se itsessään Jumalasta eroon johtava on ongelma. Ongelma syntyy, jos Jumalan tahtoa ei enää etsitä; jos on jo etukäteen päätetty, että ei haluta vilpittömästi tietää, mitä Jumala ajattelee. Toinen puhutteleva teema löytyi jakeesta 29: ”Miksi te yhä syytätte minua, tehän olette kaikki jo luopuneet minusta, sanoo Herra.” Toisinaan saattaa nähdä ihmisiä, jotka eivät omien sanojensa mukaan usko, mutta ovat Jumalalle tai ainakin uskonnolle vihamielisiä. Televisiosarjassa House, muistaakseni ensimmäisellä tuotantokaudella, oli yhdessä jaksossa hyvä kiteytys sairastuneelta naiselta: ”Jumalalle ei voi olla vihainen, jos Häneen ei usko.” Tietysti ihminen voi vihata uskontoa systeeminä, ja kaikkea mitä se saa aikaan, mutta jossain määrin viha ja katkeruus Jumalaa kohtaan ei-uskovalta ihmiseltä voi toisinaan paljastaa sisimmässä kytevän uskon kipinän.
Matteuksen evankeliumin toinen luku kuvaa hienosti, miten monet Vanhan testamentin profetiat täyttyivät Jeesuksen lapsuudessa. Tämä on parhaimmillaan sitä, kun Raamattu selittää itse itseään. Kannattaa lukea Raamattua kokonaisuutena! Yllättävän monet asiat ymmärtää paremmin, kun niitä tutkii eri kirjojen ja lukujen välillä. Tällöin myös vältetään se kuuluisa ansa, että ”Raamatulla voi perustella mitä tahansa, mitä ihminen haluaa”, sillä jakeita ja lukuja on kyllä mahdollista irrottaa kontekstistaan ja tulkita mitä monipuolisimmilla tavoilla, mutta koko Raamatun käsittävät teoriat vaativat tuekseen jo paljon todistusaineistoa, jota ei voi kerätä enää noin vain henkilökohtaisten intressien mukaan.
Esteri