Aloitin viikon vertauksella sinapinsiemenestä. Tuossa kohdassa Jeesus käytti vertausta kuvatakseen taivasten valtakuntaa. Minä taas jatkoin vertausta yhdistämällä sen uskoon joka on sisimmässämme. Halusin sillä sanoa että taivasten valtakunta on jo täällä.
Tänään jatketaan samalla teemalla. Jeesus meni korkealle vuorelle Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Tuolla vuorella olivat Mooses ja Elia sekä myös Jumalan ääni kuului. Taivasten valtakunta ei siis ollut jossain muualla, toisessa galaksissa tai toisessa ulottuvuudessa. Vaan taivasten valtakunta ilmestyi, ei täysin mutta osittain tuolla vuoren huipulla. Ja mitä Jeesus teki/sanoi kun opetuslapset pelästyivät ja heittäytyivät maahan? “Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: Nouskaa, älkää pelätkö.”
Tässä meille tähän päivään lohdutusta. Jumala tulee ihmisen luo. Taivasten valtakunta on jo täällä. Me ihmiset pelkäämme, vaikka kyseessä olisi hyvätkin asiat. Ja pelätessä me toimimme vaistojen/opittujen käyttäytymismallien mukaisesti, emme uskomme perusteella. Kuten tiistaina raamatunkohdassa, jossa Pietari alkoi upota veteen pelästyttyään tuulta.
Mitä Jeesus teki näissä tilanteissa Pietarille, Jaakobille tai Johannekselle? Hän kosketti heitä. Moni meistä haluaisi olla rohkeampi ihmisenä, varsinkin kristittynä ihmisenä. Mutta yrityksemme keskeytyvät pelkoon jos alkavat ollenkaan. Pelon ja epäonnistumisen kohdatessa meidän ei tarvi piiloon eikä hävetä vaan tiedostaa että Jeesus on siinä hetkessä, sinun kanssasi, sinua tukemassa.
— Tomppa