Kovina aikoina kaivataan toivoa. Jeremia ennusti tässä luvussa, että pakkosiirtolaisuus tulee kestämään 70 vuotta. Olikohan se kuulijoiden mielestä positiivinen viesti? Käytännössähän se tarkoitti sitä, että vain aivan pienet lapset tulisivat itse näkemään sen. Mutta pakkosiirtolaiset kertoisivat tietenkin tätä profetiaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja tällä tavoin toivo paluusta auttaisi pysymään kestävänä.
En ollut koskaan aiemmin huomannut, että tekstissä ei tarkkaan ottaen puhuta pakkosiirtolaisten paluusta mitään. Siinä vain sanotaan, että tuon ajan jälkeen babylonialaiset joutuvat itse tilille rikkomuksistaan. Danielin kirjasta kuitenkin tiedetään, että juutalaiset nimenomaan tulkitsivat tämän niin, että he saisivat palata tuon ajan jälkeen kotiinsa. Voi tietysti olla, että tähän oli muitakin syitä kuin vain tämä yksi profetia.
Kaikkinensa kertomus pakkosiirtolaisuudesta on kaikessa kamaluudessaan myös kertomus toivosta ja kestävyydestä. Haluan ottaa sen vastaan rohkaisuna.
Tästä luvusta minulle jäi mieleen kolme kehotusta. Ensinnäkin kehotus valmistautumiseen. Tästä opetti vertaus viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Toiseksi, vertaus palvelijoille uskotuista rahoista kehottaa käyttämään omia lahjojamme rohkeasti. Ja kolmanneksi Jeesuksen kuvaus viimeisestä tuomiosta kehottaa huolehtimaan kärsivistä lähimmäisistämme. Jotenkin minusta tuntuu, että nämä kolme asiaa eivät aina ole kärjessä, kun mietimme elämämme tärkeysjärjestystä.
Valmistautumisen ymmärrän niin, että meidän tulee pitää suhde Jumalaan avoimena ja läheisenä. Ajattelen, että tyhmien morsiusneitojen ongelma oli muiden varassa eläminen. Heillä ei ollut ”omaa varastoa” ja tiukan paikan tullen muilla ei ollutkaan enää ylimääräistä jaettavaksi. Rohkeus käyttää omia lahjoja liittyy mielessäni aika johdonmukaisesti tähän. Kyse ei ole tosin niinkään siitä, mitä meillä oikeasti on, vaan miten me suhtaudumme lahjoihimme. Palvelija, joka pelkäsi rahojen menettämistä, ei lopulta käyttänyt niitä ollenkaan. Tässä me tarvitsemme toistemme rohkaisua. Mutta kaikki edellä oleva on turhaa, jos meiltä puuttuu empatia ja rakkaus.
Marko