Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa. Eilisen luvussa hänen kerrotaan tehneen suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ja niinpä hän joutui syytettyjen penkille ja pääsi pitämään puolustuspuheen. Lukiessani jäin miettimään Jumalan suunnitelman aikajanaa. Ja VT:n henkilöiden sitkeyttä joutuessaan odottamaan Jumalan lupauksen toteutumista.
Abraham sai suuren lupauksen jo ennen kuin lähti edes liikkeelle uuteen maahan, jonne Jumala häntä kutsui, 1 Moos 12:1-4. Jumala lupasi Abrahamille maata, suuren joukon jälkeläisiä sekä siunauksen, joka tulee kaikelle kansalle. Abraham ei päässyt helpolla. Iisakin syntymä oli monen koetuksen ja pitkän odotuksen sekä ihmeen takana. Lupaus suuresta joukosta jälkeläisiä alkoi siten toteutumaan. Mutta Abraham itse ei päässyt Luvattuun maahan.
Historian kertaus jatkuu Joosefin elämän vaiheiden kautta eteenpäin.
Tässä välissä historian kertausta on jae 17: ”Yhä lähemmäs tuli se aika, jolloin Jumala oli täyttävä Aabrahamille antamansa lupauksen.” Se on ikäänkuin rohkaisu, että jaksakaa vielä, sillä Jumalan lupaus on edelleen voimassa.
Aikaa kului ja tuli Mooseksen vuoro johtaa kansaa Luvattuun maahan. Matka oli täynnä haasteita, koska kansa niskoitteli Jumalaa vastaan. Joosuan johdolla viimein saavuttiin Luvattuun maahan. Pakkosiirtolaisvaiheiden ja vuosisatojen jälkeen Jeesus syntyi Vapahtajaksi. Hänen kauttaan siunaus oli luvattu meille kaikille. ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Luuk 2:11.
Jos tänään tuntuu siltä, että Jumala on unohtanut lupauksensa, niin ehkäpä tämän luvun historian kertaus antaa uuden näkökulman? Jumala ei ole unohtanut lupaustaan. Hän muistaa lupauksensa ja vie aloittamansa työn päätökseen, koska Hän on uskollinen. Hän rohkaisee tänään luottamaan siihen, että ”Yhä lähemmäs tulee se aika, jolloin Jumala täyttää lupauksensa.”
”Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!” Ps 27:14.
Tiina