Tämän päivän Apostolien luvun äärellä mietin kahta asiaa.
Kuinka kiitollinen olenkaan seurakuntaperheestä ja rukoilevista sisaruksista! Elämän eri vaiheissa olen kokenut hyvin selkeästi sen, miten rukoukset ovat kantaneet. Monta kertaa on paljon helpompaa uskoa rukousten tulevan kuulluiksi, kun yhdessä rukoillaan. Jatketaan siis rukousta toinen toistemme puolesta. Iloitaan ja kiitetään rukousvastauksista. Ja silloin kun vielä odotetaan vastauksia, niin odotetaan yhdessä, kestäväisinä toisiamme rohkaisten ja toivoa tuoden.
Peilasin lukua myös tämän hetken Ukrainan sotauutisiin. Luin juuri Seurakuntalainen.fi -sivustolta haastattelun, jossa suomalainen Katariina Oja kertoo kuulumisia Kiovasta. Hän on siellä YWAMin tiimissä auttamassa. Hän kertoo, kuinka selkeästi he siellä tuntevat rukousten voiman. Ja kuinka myös sotilaat kertovat tilanteista, joissa kokevat Jumalan varjelevan heitä. Katariina pyytää, että me täällä Suomessa jatketaan rukousta kestäväisinä. Rukoillaan myös sitä, että tämä kaikki saisi meitä länsimaisia ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen. Herra, armahda meitä.
Tiina