Jer. 42, Apt. 14

Jer. 42

Apt. 14

 

Kutsumus maksaa 

Mietin lukiessani, miksi miehet aina menivät ensin synagogaan, vaikka sieltä alkoi vaino ja syytökset jumalanpilkasta? Paavali kutsumustietoisuus varmaan auttoi häntä kestämään. Toisaalta juutalaiset tunsivat VT:n tapahtumat ja lupaukset, ja niin Paavalin ei tarvinnut etsiä yhteistä nimittäjää kovin kauan. 

Jumala kutsui Paavalia valituksi aseeksi tunnustamaan hänen nimeään maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä (Apt. 9:15), juutalaisille ensin, sitten myös kreikkalaisille (Room. 1:16). Jumala lupasi myös kärsimystä hänen nimensä tähden (Apt.15:16). ”Kaikkein ensimmäiseksi Jumalan sana oli julistettava teille (juutalaiset). Mutta koska te torjutte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen.” (Apt 13:46)

Juutalaiset kokivat uuden uskon levittäjät vakaviksi kilpailijoiksi, ja siksi toistui kerta kerran perään sama kuvio, jossa kansa kiihotettiin evankeliumin julistajia vastaan. Paavali alettiin vainoamaan, ja hän tuli pahoinpidellyksi kivittämällä Stefanoksen tavoin. Vaikka hänen luultiin kuolleen, hän selviytyi, ja matka jatkui Derbeen. Kyse on siis vakavasta asiasta, elämästä ja kuolemasta, sekä hengellisestä että fyysisestä, joten apostolin työssä selviytymiseen tarvitaan myös paljon Jumalan apua ja läsnäoloa. Sitä Paavali sai kokea tässä luvussa ja tulevissa. ”He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanat tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta” (14:3).

Tulee mieleen myös tuo sota, jota nyt käydään Euroopassa. Sielläkin on kutsu käynyt ja nuoria kuolee taisteluissa molemmin puolin. Kyllä se koskettaa ja vetää hiljaiseksi, kun näkee ja kuulee, kuinka urheasti ukrainalaiset taistelevat ylivoimaista vihollista vastaan ja ovat valmiita kuolemaan oman maan ja kansan puolesta. Miehet on kutsuttu puolustamaan maataan. Näyttää ihan meidän talvisodan ihmeeltä tuo sota tällä hetkellä. Tulee myös kiitollisuus niitä ihmisiä kohtaan, jotka meille taistelivat itsenäisyyden. Ei siitä niin hurjan pitkä aika vielä ole. Isäni oli 5 v., kun joutui lähtemään evakkoon ja hänen isänsä taisteli rintamalla konekiväärimiehenä.

Rukoillaanko rauhaa, Jumalan varjelusta ja ihmeitä sodan keskellä eläville ihmisille?!

Juha