Paavalista saa helposti kuvan innokkaana ja sitkeänä apostolina, joka jaksaa ja jaksaa joka tilanteessa elää todeksi kutsumustaan. Tämä luku kertoo Paavalista taas tuttua tarinaa. Aiempien kaupunkien tapaan Paavali nähdään sapattina synagogassa keskustelemassa ja taivuttelemassa uskoon sekä juutalaisia että kreikkalaisia. Hän todisti, että Jeesus on Messias.
Jos kurkistaa hieman Paavalin omien silmälasien takaa tilannetta, niin 1 Kor. 2:n alku kertoo, miten hän tuli Korinttiin suuren pelon ja heikkouden vallassa. Odottivatkohan häntä vankeus ja kuolemanvaara myös hillittömässä Korintissa? Aranoloisesti hän kertoo, ettei hän tullut puheen tai viisauden loistolla loistamaan, vaan hänelle tärkeintä oli julistaa ristiinnaulittua Kristusta. Hän luotti Pyhän Hengen voimaan eikä ihmisviisauteen. Muuhun hänellä ei näyttänyt olevan voimaa ja tarvetta. Sama heikkouden tunnustaminen jatkuu 2 Kor 9:ssä:” Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.” Eli kyse ei ole suinkaan pelkästään Paavalin luonteen lujuudesta, koulutuksesta tai innosta, vaan hänen suhteestaan Jeesukseen. Fil 4:13:ssa Paavali kertoo saman asian:” Kestän kaiken hänen avulla, joka antaa minulle voimaa.”
Näytti ihan Jumalan ihmeeltä, että juuri täällä monet Korintissa tulivat uskoon ja Paavali sai tehdä kaikessa rauhassa työtä pitkään, puolentoista vuoden ajan. Voisimmekohan mekin omistaa 10- jakeen itsellemme?! Rukoillaan ainakin sitä!
Juha