Jer 48
Tässä luvussa kerrotaan Mooabin maan ja kansan tuhosta, joka johtui kansan käyttäytymisestä. Olen sanaton, kyvytön kommentoimaan ilmiötä. Tuho koski koko kansaa. Onkohan Jumalan näkökulmassa myös kansa sen lisäksi, miten me ajattelemme. Me taidamme korostetusti ajatella, että kyse on yksilön elämästä ja valinnoista, mitä tulee suhteessa Jumalaan, Sanaan, Jeesukseen, nöyrtymiseen.
Apt 20
Apostolien teoissa on apostolien urakehityksen ja uran aikaisten tapahtumien kuvausta sellaisenaan. Millaisenakohan Jumala näkee meidän hengellisen uramme? Arvelen, että itse näemme tai tulkitsemme omamme vaatimattomaksi elämässä rämpimisen keskellä. En ole sitä enkä ole tätä, en ole tehnyt sitä tai tätä, ei minusta ole. Onko tuttua? Toivottavasti ei.
Totta on, ettemme ole alkuseurakunnan apostoleja. Meidät on kutsuttu tätä, tällaista aikaa varten, palvelemaan nyt. Me emme ehkä näe tai ymmärrä, mikä merkitys on rukouksella ja ylistyksellä tai jo sillä, että Pyhä Henki asuu meissä ja on meissä siellä, missä olemme ja toimimme kukin tahollamme. Hengellinen todellisuus on edelleen olemassa niin kuin se näyttäytyi apostolien aikaan, jopa vahvoina vastakkain asetteluina hengellisyyden ja pakanallisuuden kohdatessa.
Pysähdyin jakeisiin 28-31. Paavali kannustaa kuulijoita pitämään huolta itsestään ja seurakunnasta, jonka Herra on verellään itselleen lunastanut. Paavali kertoo heille jo etukäteen, että samasta joukosta nousee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä opettaen totuudenvastaisia oppeja. Aikamoinen ihme on, että vielä tänä vuonna, tällä vuosikymmenellä meillä on Raamattu, jossa perusevankeliumi on luettavissa. Johonkin noiden valheopettajien opit ovat sammuneet ja sammuvat siinä määrin, että Jeesuksella on edelleen opetuslapsia verellään ostamassaan seurakunnassa. Seurakuntien oppien painotuserot eivät mitätöi Jeesusta.
Jeesuksen veren suojassa tänään, Sanan voimassa (jae 32).
Pirkko