Valit. 1, Apt. 25

Valit, 1  Apt. 25

Val 1

Valitusvirret -kirjan ensimmäisessä luvussa valitetaan Jerusalemin kohtaloa. Valitukseen on paljon aihetta. Tappiota oli tullut, naurunalaiseksi joutumista tai sen kokemista. Luku loppuu: ”Lakkaamatta minä huokaan, sydämeni on sairas”. Oleellista on, että valitukselle on osoite ja sen myötä kuuntelija. Anna palaa, Jumala kuuntelee ja kuulee. Uskonpa vielä, että on Hänelle mieleistä, että valitamme asioistamme juuri Hänelle.

Apt 25

Paavalin syyttely jatkuu. Paavalille järjestyi kuningas Agrippan tapaaminen, koska Paavalia kohdeltiin kuin Rooman kansalaiselle kuului. Kiintoisaa on, että tekstiin on kirjoitettu jakeeseen 23, että kuningas saapui paikalle kaikessa loistossaan. Pukeutuminen kaikkeen loistoonsa on vaatinut valmisteluja, kaikki loisto kuvaa arvovaltaa ja asemaa. Asetelmaan voin kuvitella hiukan huvittavia piirteitä: olikohan Paavali päässyt edes käymään suihkussa ja miten ehkä vähemmän sliipattuna Paavali sai tavata kuninkaan. Tapaamisen tavoite oli, että kuninkaan olisi pitänyt saada selville, mistä Paavalia syytettiin. Heidän tapaamisensa kuvaus jatkuu huomisessa luvussa.

Uskon kysymykset eivät ole ihan helppoja maallisten tuomioistuinten ratkaistaviksi. Moni riita loppuisi tai estyisi kokonaan, jos molemmat osapuolet tunnustautuisivat syntisiksi ja Jeesusta tarvitseviksi. Jospa näkisinkin toisen henkilön Jumalan silmin, puhtaana. Minun syytökseni tai arvosteluni toista kohtaan haihtuisivat siihen paikkaan ja asiat voitaisiin sopia, jopa unohtaa. Kenet tänään näen Jeesuksen kautta, armon silmin?

Pirkko