Ah, voi kyllä! Psalmi 116 oli kuin suoraan minulle tähän päivään kirjoitettu. Viime aikoina tuonelan kauhut ovat ahdistaneet minua ja minut on vallannut tuska ja murhe, kun olen ajatellut elämän rajallisuutta. Kuten kaikki tiedämme, Ukrainassa käydään tällä hetkellä sotaa, jossa kuolee niin sotilaita kuin siviilejäkin. Joka päivä maailmalla diagnosoidaan uusia sairauksia. Kokonainen ihmiselämä voi olla ohi sekunnissa, oli se siihen asti miten voittoisa tahansa. Kun mietin tätä kaikkea eilen bussissa, tunsin miten sisimpäni olisi halunnut kirkua kaiken tämän epäreiluutta ja uskomattomuutta. Onneksi Raamatussa on kuitenkin lohduttavia psalmeja, jotka kertovat meille siitä, miten näissäkin ahdistuksissa Jumala antaa meille rauhan ja päästää meidät pahasta. Hädän hetkellä näemme, ettei ihmisiin ole luottamista (jae 11), mutta Jumalaan voimme aina luottaa, myös ja erityisesti silloin, kun joudumme vastakkain elämän rajallisuuden kanssa. Jari Kekäleen sanoin (Exitin kappaleesta Voisin kuolla): ”Kuolleen miehen käsiin, arpeutuneisiin / joiden läpi loistaa valo joka helvettiin / Ylösnousseen käsiin, syliin avoimeen / minä kuolevainen orpo matkaa tässä teen.”
Markuksen evankeliumin yhdestoista luku tuo ilmi Jeesuksen temperamenttisen luonteen viikunapuun kiroamisen ja temppelissä protestoimisen kautta. Muistan edelleen, miten pelasimme lapsuuteni kodissa aikoinaan kristillistä lautapeliä, jossa oli tietokilpailukysymyksiä (jälkeenpäin ajateltuna hyvin helppoja sellaisia). Yksi minulle esitetty kysymys kuului: ”suuttuiko Jeesus koskaan?” Muistan, miten pohdin tätä ankarasti ja vastasin lopulta ei. Sain kuitenkin kuulla, että vastaus oli kyllä, erityisesti temppelin puhdistamisen vuoksi. Tästä lähtien olen yrittänyt aina muistaa, että suuttumus oli osa myös synnittömän Jeesuksen elämää. Ei ole ollenkaan lapsellista tai väärin suuttua silloin, kun kohtaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisuutta. Päinvastoin, minusta kyky tuntea suuttumusta on tärkeä osoitin siitä, että asioilla on merkitystä. Samalla on kuitenkin tärkeää opetella purkamaan suuttumusta rakentavasti. Jos haluat heittää jotain, heitä vaikka lankakerä sohvalle, mutta älä tartu maljakkoon. Jos haluat kertoa toiselle suuttumisen tunteistasi, hengitä syvään ja yritä käyttää minä-viestiä, älä kiroile tai loukkaa sanoilla. Suuttumus saattaa olla hyvä renki mutta huono isäntä. Onneksi tässä, aivan kuten kaikessa muussakin, saamme kasvaa Taivaan Isän hyvässä huomassa.
Esteri