Paavali asettaa meidät valinnan paikalle: tottelemmeko totuutta vai vääryyttä (Room. 2:8)? Tällä valinnalla on ratkaiseva merkitys iankaikkisuuden kannalta (Room. 2:7).
Perustuuko iankaikkisen elämän saaminen sittenkin tekoihin (Room. 2:6-7)? Paavali puhuu siitä, että ”Jumala maksaa jokaiselle tekojensa mukaan” ja että ”niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän [Jumala] antaa ikuisen elämän”.
Itse ymmärrän tämän niin, ettei ole yhdentekevää, miten elän. Valinnoillani ja teoillani on paljon vaikutusta omaan ja toisten ihmisten elämään. Perusvalinta on kuitenkin se, käännynkö Jumalan ja Jeesuksen puoleen (vrt. Ef. 2:1-10). Pelastus on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin vaan Jumalan armoon, joka on tullut ilmi Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Jumalan hyvyys saa aikaan sen, että haluan kääntyä. Jumalan hyvyys saa aikaan sen, että haluan tehdä hyvää.
Pelastus ja iankaikkinen elämä eivät siis perustu ihmisen tekoihin. Niillä on kuitenkin merkitystä viimeisellä tuomiolla (Room. 2:4-6, 1. Kor. 3:10-15). Toivottavasti emme koe tätä kuormittavana vaatimuksena, vaan kutsuna pelastukseen ja ”Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef. 2:10).
Pekka