Olen kirjoittanut näitä Raamattu-kommentteja kesäkuusta 2013 alkaen. Katsoin mielenkiinnosta, kuinka monta kertaa olen kommentoinut Roomalaiskirjeen 3. lukua ja kuinka monta kertaa olen siihen viitannut. Tilastot kertoivat, että kommentointivuoro on osunut tähän lukuun kaksi kertaa (25.1.2018 ja 15.3.2020). Sen lisäksi olen viitannut jakeisiin 22-24 seitsemän kertaa.
Ehkä tämä kertoo ainakin siitä, että itselleni em. jakeet ovat tärkeitä ja keskeisiä. Siinä ollaan ns. evankeliumin ytimessä. Jos ihmiseltä puuttuu ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset ovat samassa asemassa ja että jokainen ihminen on syntinen ja vailla Jumalan kirkkautta, niin maailma näyttää varmaankin pahimmillaan juuri sellaiselta, mitä voimme jakeista 9-18 lukea. Kuvaus tuntuu valitettavan ajankohtaiselta. Puhetta Jumalasta, hänen valituistaan ja hänen antamastaan tehtävästä on ilmassa, mutta yksi oleellinen asia taitaa kuitenkin puuttua: Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen. Tämän vuoksi tuo puhe on turhaa, tyhjää ja turmiollista, koska se edistää vain sielunvihollisen tarkoitusperiä.
Kiitos, Jeesus, että sinä olet tie, totuus ja elämä kaiken tämän maallisen sekasotkun keskellä!
Pekka