Tämä on tuttu synnintunnustuspsalmi. Tai siis sen alku on sellainen. Loppua en muistanut ollenkaan, koska siinä tunnelma vaihtuu. Dynaamisuus on kyllä tyypillistä psalmeille ja usein niitä lukiessa tuntuu olevan matkalla tunnetilasta toiseen. Tässä nimenomaisessa laulussa lähdetään matkalle ”syvyydestä” kohti toiveikasta odottamista ja uutta alkua.
Jäin miettimään sitä, että tämä psalmi on yksi ns. matkalauluista. Tuo sanan varsinainen merkitys on ilmeisesti epäselvä, mutta tämä psalmi kyllä toimisi ihan oikealla matkallakin. Ehkä sitä on laulettu Jerusalemiin mentäessä jossakin pimeässä laaksossa. Pelottavassa ympäristössä helposti tulee mieleen ajatus siitä, että jos Jumala minut nyt hylkäisi, niin huonosti kävisi. En yhtään ihmettele, että omat pahat teot ja synnit painavat mieltä. Jos Jumala muisteleekin vain niitä, niin miten tästä oikein selvitään. Ajattelen, että psalmin toistuva vakuutus Jumalan armosta on suunnattu suurelta osin rukoilijalle itselleen.
Psalmin pääsanoma siitä, että Jumala kuulee rukouksemme myös silloin, kun olemme fyysisesti muista eristettyinä, saattaa aluksi kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Sitä se onkin, silloin kun emme ole sellaisessa tilanteessa. Tosipaikan tullen tarvitsemme vaikkapa tällaista psalmia muistuttamaan, että armollinen Jumala on aina läsnä.
Taas kerran saa miettiä, miten antaa koko elämämme Jumalalle. Roomalaiskirjeessä, tai oikeastaan koko Uudessa Testamentissa, on mielenkiintoinen jännite. Toisaalta pelastumme armosta, ainoastaan Jeesuksen tähden. Toisaalta törmäämme tähän kehotukseen kokosydämisestä antautumisesta Jumalan käyttöön. Miten sellainen asia, joka vaatii meiltä kaiken, voi olla ilmaista?
Paavalin näkökulma tähän asiaan korostaa muutosta. Kyse ei ole itsensä kehittämisestä sanan nykyaikaisessa mielessä, vaan (yllä olevaa psalmia lainatakseni) enemmän matkasta kohti Jumalaa. Olemme ikään kuin nousseet junaan. Matka on ilmainen, mutta toisaalta paluuta entiseen ei ole.
Onneksi suunta on selvästi kohti parempaa. Tämän luvun mieleenpainuvimmat kohdat liittyvät kuvaukseen seurakuntaelämästä. Armolahjat toimivat, mutta suurimman vaikutuksen tekee sanoma rakkaudesta, joka voittaa kaikki inhimilliset raja-aidat ja esteet.
Marko