Tässäpä vasta mielenkiintoinen laulu! Lyhyesti sen sanoma on, että laulaja on tyytyväinen. Hän on saavuttanut rauhan. Psalmissa on myös maininta, että hän ei ole koskaan suuria tavoitellutkaan, joten selvästi taustalla on ajatus, että vähään tyytyvä elämänasenne on auttanut sisäisen rauhan saamisessa. No niin, mietitäänpä hetki sitä, että tämä on Daavidin psalmi. Olisi hauska tietää, missä vaiheessa hän tämän kirjoitti. Ajatteliko hän tällä tavalla vaikkapa silloin, kun hän joutui elämään luolissa Saulilta piiilossa.
Tätä psalmia lukiessa tuli mieleeni Paavali, joka useassa kirjeessään kirjoitti samaan tyyliin. Hän oli tyytyväinen kaikissa olosuhteissa ja syykin oli sama. Hänellä oli sisäinen rauha, jota ei pikku murheet pystyneet horjuttamaan.
Esivalta on Jumalan palvelija. Tämän korostaminen on luterilaisuudelle ominaista. Ajatus siitä, että kristittyjen tulisi suhtautua hallitusvaltaan luottavaisesti yhdistettynä kultaiseen sääntöön, on joidenkin tutkijoiden mukaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusta. Tämä on myös minulle luontainen tapa ajatella. Itse asiassa olin jo aika vanha, ennen kuin opin, että kaikki kristityt eivät jaa tätä käsitystä. Varsinkin Yhdysvalloissa on tavallista ajatella, että esivallan tulisi puuttua ihmisten elämään mahdollisimman vähän ja esimerkiksi sosiaalityö pitäisi jättää seurakunnille. Tähän sisältyy usein epäluulo johtavassa asemassa olevia kohtaan.
Laajemmin tästä luvusta voi oppia sen, että kaikenlaiset ihmiset voivat olla, usein tietämättäänkin, Jumalan asialla. Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikaan hallitsijat yleensä ottaen olivat pakanoita ja saattoivat vainota kristittyjä. Paavalikin oli saanut tästä osansa, mutta silti hän ajatteli, että nämä ihmiset olivat Jumalan palvelijoita. Ei niin, että he jotenkin olisivat olleet ”salakristittyjä”, vaan Jumala pystyi käyttämään heitäkin hyvien suunnitelmiensa toteuttamiseen. Meille tästä on oppina se, että emme saa olla ajattelussamme mustavalkoisia ja jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän ei tarvitse eristäytyä maailmasta, koska Jumalakaan ei ole siitä eristäytynyt.
Marko