Ihmisinä emme luonnostaan usko emmekä elä niin kuin meille olisi terveellisintä ja parasta. Emme myöskään luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta (vrt. 1. Kor. 14). Usko Jumalaan ja Jumalan avuksi huutaminen ovat nekin Jumalan Hengen vaikutusta. Usko Jumalaan on sekin Jumalan työ!
Pieni vauva saa alkunsa ilman omaa aktiivista rooliaan. Vauva tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, rakkautta ja ravintoa vanhemmiltaan kasvaakseen ja kehittyäkseen. Hengellinen olemuksemmekin on kuin vauva. Se syntyy Taivaallisen Isän tahdosta. Se myös tarvitsee jatkuvaa hengellistä ravintoa ja opastusta, jotta voisi kasvaa aikuiseksi.
Olemme Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu meissä (1. Kor. 3:16). Tämä on todella ihana ja rauhoittava uutinen! Korinttilaisten kohdalla Paavali kuitenkin huolehti siitä, että korinttilaiset olivat jääneet hengellisesti lapsiksi ja he pystyivät sulattamaan vain hengellisen vauvan ruokaa. Jumalan Henki ei ollut saanut korinttilaisissa tilaa ja inhimillinen puoli hallitsi heidän elämäänsä. Korintin seurakuntalaisten parissa oli paljon keskinäistä kateutta, riitoja ja erilaisia ryhmittymiä, jota puolustivat kiivaasti omaa näkökantaansa. Rakkaus ja toisten huomioiminen unohtui.
Se, olemmeko hengellisesti lapsia vai aikuisia, ei vaikuta pelastumiseemme (1. Kor. 3:16). Lapsi kuitenkin käyttäytyy kuten lapsi ja hänen vaikutuksensa ympäristöönsä ja yhteiskuntaan jää toisenlaiseksi kuin aikuisen.
Millä tavoin Jumalan Henki haluaa kasvattaa sinua ja minua kohti hengellistä aikuisuutta? Ehkä jotkin kipeätkin asiat elämässämme liittyvät tähän kasvuun. Otetaan ne vastaan Jumalan rakastavana kasvatuksena meitä kohtaan.
Heli