Vihaa ei tarvitse piilottaa eikä riitoja vaieta hiljaisiksi, tuli ensimmäisenä mieleeni psalmista 140 ja Korinttilaiskirjeen 6. luvusta. Kielteisten tunteiden osoittaminen rakentavasti onkin sitten monin verroin vaikeampi rasti! Kuinka psalmin kirjoittaja käsitteli väärin kohdelluksi tulemisen tunnettaan? Entä miten Paavali neuvoo ratkomaan riitoja?
Psalmin kirjoittaja valittaa äänekkäästi Jumalalle kokemiaan vääryyksiä. Hän pyytää Jumalaa tekemään tyhjiksi väärintekijöiden aikomukset. Hän ei itse ota oikeutta omiin käsiinsä, vaan vaatii Jumalaa kostamaan pahantekijöille.
Paavali korostaa, että riidellessäkin tulee muistaa, että jokainen Jeesukseen uskova on Jumalan temppeli (1. Kor. 6:19–20). Temppeli on Jumalan palveluspaikka ja tuo esiin hänen kunniaansa. Koska me olemme Jumalan temppeli, meidän tulisi myös elää sen arvoisesti.
Jeesus näki punaista, kun Jerusalemin temppelistä oli tehty markkinatori ja kaupankäyntipaikka. Paavali näki punaista, kun korinttilaisten elämää hallitsivat erimielisyydet, vääryydet ja uskovien ystävien kanssa käräjöinti, varkaudet, aviorikkomukset ja monenlainen muu epäjumalien palvonta.
Psalmin kirjoittaja lähestyi Jumalaa ja valitti hänelle, kun hän vihastui ja pelkäsi. Voimme ottaa oppia psalmin kirjoittajasta myös, kun tunnistamme elämässämme syntiä. On parempi kääntyä Jumalan puoleen syntisenä kuin yrittää käsitellä ja taistella sitä vastaan yksin.
Heli