Psalmit ovat rikkaita ja syvältä koskettavia. Tämän päivän Psalmissa minua kosketti erityisesti jae 9: ”Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa”.
Ja erityisesti tuo jakeen loppuosa: ”Sinun luonasi olen turvassa.”
Kuten useimmat teistä tietävät, niin meillä on lastenlapsia. Näin kevään tullessa pihalla ollessa joskus kimppuun hyökkää joku pörriäinen! Silloin kuuluu huuto: ”Mummo, tule auttamaan, joku ampiainen pörrää!” Ja auttamaan mennään, eikä pörriäistä enää näy! Toisaalta kaikki varmaan olemme seuranneet Ukrainan järkyttäviä sotauutisia. Monen elämä on särkynyt ja vielä useamman turvallisuus horjunut. Oli myös surullista seurata suurta tulipaloa Valmetilla (7.5.). Sekin kosketti meistä monia läheltä. Elämässä kohtaamme erilaisia uhkaavia tilanteita. Välillä pieniltä tuntuvia ja välillä megalomaanisen isoja.
Psalminkin jakeissa puhutaan monenlaisista uhkista. Osa niistä on ulkoisia, osa omasta sisimmästä nousevia. Syyllisyyttä. Voimien loppumista, uupumista. Kuoleman uhkaa. Vihollisen uhkauksia, vainoamista, pimeyttä. Ja kaiken tämän uhkan ja uhkailun keskellä kaikuu toivo! Psalmissa Daavid kaivaa rohkeutta muistellen sitä, miten Herra on häntä aiemmin auttanut nostaen katseensa ja kätensä uusien uhkien edessä Herran puoleen.
”Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn – opeta tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa” , Ps 143:8,9
Tiina