Löytyy iloa tänäänkin. Paavali luotti siihen, että tällä kertaa hän saa iloita yhdessä korinttilaisten kanssa heidän kasvustaan, vaikka hän edellisellä kerralla olikin ollut ilonpilaaja. Runsaasti iloa tuo elämään, jos joku Paavalin tavoin (4) tunnustaa oman rakkautensa ja tunteensa sinua kohtaan.
Iloa elämään tuovat toiset ihmiset. Niinpä ihmissuhteita on syytä hoitaa huolella. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös ikävien asioiden esille tuominen ja vaikeuksien selvittäminen. Kun kohtaamme vaikeita ihmisiä ja ongelmia suhteessa muihin, on tärkeää pyrkiä kaikessa rauhaan. Paavalin esimerkki on tässä selkeä:”Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt.24:16).
Kaikkien suhteiden ytimessä on anteeksiantamus. Se pätee suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen, seurakuntaan ja itseen. Vaikka Jumala antaa mielellään kaiken anteeksi, ei se meille ihmisille ole helppoa. “Ikävät” ihmiset leimautuvat sellaisiksi helposti lopullisesti mielessämme eikä anteeksiantamus pääse koskettamaan suhteitamme. Oliko näin myös Korintissa, kun Paavali kehottaa antamaan anteeksi ja lohduttamaan väärin tehnyttä?
Meitä vastaan rikkonut saattaa anteeksisaaneenakin kokea itsensä huonoksi ja hylkiöksi. Siksi on tärkeää anteeksiannon lisäksi oppia osoittamaan myös käytännössä hyväksyntää ja rakkautta eli armoa! Koska mekin teemme syntiä ja saamme anteeksi, miksi me emme antaisi toisille sydämestämme anteeksi? Näin Jeesuskin toimii meidän kanssamme!
Voittosaatossa kulkemista voinee ehkä ajatella myös suhteiden kautta. Yhdessä saamme olla matkalla kohti taivasta Jeesusta seuraten ja toinen toistamme rohkaisten. Elämän tuoksun pohjana on usko ja luottamus Jumalan sanaan, joka antaa rauhan ja ilon sydämeen!
Juha