Hesekielin kirjan 21. luku on intensiivistä kuvausta siitä, miten Jumala osoittaa vihansa. Jos ymmärsin oikein Raamatunlukijain Liiton sivuilta, profetiat ennen lukua 33 liittyvät Jerusalemin temppelin hävitykseen. Kun temppelin hävitys on ohi, profetiat muuttuvat lohdullisemmiksi. Joka tapauksessa tässä ollaan vielä ajassa, jolloin Jumalan tuomio ja viha ovat keskiössä. ”Sen tähden sanoo Herra Jumala: Teidän syyllisyytenne on tuotu julki, teidän rikkomuksenne on paljastettu, teidän syntinne näkyvät kaikessa mitä teette. Teidän syyllisyytenne on osoitettu, ja teidät pannaan kahleisiin.” (Jae 29) Jotenkin tämä kolahti tänään. Teidän syntinne näkyvät kaikessa, mitä teette. Kuulostaa aika pahalta, mutta taitaa olla valitettavan totta? Vaikka teoissani olisi paljon hyvää ja oikeaa, on taustalla usein myös itsekkäitä motiiveja ja kiusallisia tunteita, enkä edes välttämättä ymmärrä niiden alkuperää. Tarkoituksenani ei ole sanoa, että meidän täytyy luopua kaikesta positiivisuudesta ja optimisista – muutoinhan elämästä tulisi mahdotonta. Tarkoituksenani on sanoa, että synti ja syyllisyys eivät ole vain yksittäisiä tekoja tai aina selkeästi havaittavissa. Onneksi voimme täten julistaa, että missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi (Room. 5:20).
Juudaksen kirje on lyhyt ja ytimekäs selonteko siitä, miten harhaopettajien matkaan ei tule lähteä. Huomaatko kirjeessä erään erittäin tärkeän seikan? Kun Juudas on ensin selittänyt, mikä on ongelma, hän tarjoilee seuraavaksi myös ratkaisun: rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle. Ei siis riitä, että keskittyy siihen, ketkä kaikki mahtavat olla väärässä. Samaan aikaan täytyy tietää, kenen joukoissa seisoo itse. Luulenpa, että jotkut kristityt ovat luopuneet uskostaan siksi, että he ovat kuulleet koko elämänsä puhetta siitä, miten ”nuo toiset ovat niin kauheita” ilman, että he olisivat kuulleet opetusta siitä, mihin heidän itse tulee juurtua. Ehkä puheille on ollut syynsä, mutta jos he jossain vaiheessa menevät hetkeksi ”toisten” seuraan ja huomaavat, että tilanne ei olekaan niin paha kuin he luulivat, ovat he helppoja saaliita. He alkavat ehkä syyttää seurakuntaa syrjimisestä ja sisäänpäinkääntyneisyydestä, jopa valehtelusta. Heillä ei ole syvää kiintymystä terveeseen oppiin, jolla he osaisivat arvioida tilannetta ja säilyttää uskonsa tärkeimmät asiat. Muistetaan siis ennen kaikkea nuorten kristittyjen osalta se, miten harhaoppien torjumisessa tärkeintä on päästä syvemmälle omaan uskoon!
Esteri