”Puhdas ja saastaton sinusta tulee vasta sitten, kun puran vihani sinuun.” (Jae 13) Hesekielin kirjan 24. luvussa verrataan synnistä puhdistautumista siihen, miten pata ei puhdistu ruosteesta, vaikka sitä kuinka kuumentaisi: vasta Jumalan vihan purkautuminen tekee puhtaan ja saastattoman. Saatan nähdä tässä jotain, mitä siinä ei todellakaan ole, mutta minulle tuli tästä mieleen viittaus Jeesukseen. Eikö Jumala purkanut vihansa, kun Jeesus roikkui ristillä, kun Jeesus kantoi omassa ruumiissaan rangaistuksen meidän synneistämme? Ja eikö Uusi testamentti puhu siitä, miten olemme nyt puhtaita, kun Jeesus on kärsinyt meidän puolestamme (lauantaita ennakoiden esim. Ef. 5:26-27)? Voisiko tämä olla viittaus Jeesukseen?
Efesolaiskirjeen kolmannessa luvussa on hyvää settiä siitä, miten seurakunta voi juurtua yhä syvemmin Kristukseen. Ensinnä Paavali puhuu vilpittömästä rukouksesta sen puolesta, että Jumala vahvistaisi ja voimistaisi sisäistä olemustamme. Toisekseen Paavali puhuu uskomisesta ja rakkauden pitämistä elämän kasvupohjana, ja vakuuttaa tämän jälkeen, että voimme näin yhdessä kaikkien pyhien kanssa tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Mitä Paavalin pohdinta voisi tarkoittaa käytännössä? Ehkä nämä kaikki kietoutuvat toisiinsa? Rukous on mahdollista silloinkin, kun tuntuu, että uskoa on vain sinapisiemen verran, jos ollenkaan. Usko ratkaisuna ja päätöksenä auttaa suuntaamaan aikaa ja energiaa oikeisiin asioihin. Rakkaus on helpoiten ymmärrettävissä Jumalan näkökulmasta, kun vilpittömästi rukoilee kykyä ymmärtää. Joka tapauksessa tärkeää on se, että pyrimme kasvaamaan lähemmäs Jumalaa, koska jos emme tee niin, on riskinä, että alamme etääntyä Hänestä. Sama logiikka pätee ihmisten maailmassa: jos ihmissuhteessa tai suhteessa omaan itseen todetaan, että enää en panosta, tietävät kaikki, ettei suunta yleensä ole ylöspäin. Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että et jaksaisi uskoa tai etsiä Jumalaa, ei hätää. Luvun lopussa on yksi lempikohdistani Raamatussa: ”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.” (Jakeet 20-21) Loppuviimein uskossa on kyse Jumalan työstä. Jos me emme välitä siitä, voimme päästä siitä eroon, mutta jos välitämme vaikka ihan hiukkasenkin, ei ole huolta siitä, että Jumala hylkäisi meidät.
Esteri