“Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra? Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden, etkö sinä auta?” Habakukin kirja 1:2. “Sinun silmäsi ovat pyhät ja puhtaat, sinä et voi katsoa pahaa, et saata katsella vääryyttä. Miksi siis katselet petollisuutta, miksi vaikenet, kun jumalaton nielee hurskaan?” Habakukin kirja 1:13. Profeetta ihmettelee samoja asioita, joita minäkään en ymmärrä. En voi ymmärtää kaikkia pahoja asioita, joita ympärilläni tapahtuu. Mielessäni on monis miksi kysymystä, joihin en saa vastausta. Kaiken kyselyn ja ihmettelyn keskellä profeetta vetoaa Jumalaan ja hänen armoonsa. “Herra, sinä olet ollut jo aikojen alusta. Herra, minun pyhä Jumalani! Herra, sinä olet lähettänyt kaldealaiset rankaisemaan meitä, sinä, kalliomme, olet tuonut heidät kurittamaan meitä. Älä anna meidän kuolla heidän käsiinsä!” Habakukin kirja 1:12. En voi muuta kuin jättää koko elämäni, jonka olen saanut Jumalalta, hänen käsiinsä. Voin jättää hänelle kaikki miksi kysymykseni. Hän on ikiaikojen Jumala, joka tietää kaiken. Hän on kallio, joka ei järky.
Pietari kehottaa pukeutumaan keskinäiseen nöyryyteen. Pukeutuminen viittaa johonkin, jonka voi myös riisua pois. Nöyryys on vaativa laji minulle ylpeälle ihmisille, joka mielelläni olen kuuntelematta toisia. Nöyryydestä tulee mieleen asioita kuten toisen kunnioittaminen, arvostus, kuuntelu, se on varmasti paljon muutakin. Pietari osoittaa kehotuksen sanoja myös seurakunnan johtajille sekä niille joita johdetaan. Hän viittaa vanhimpiin sekä nuorempiin, joka kertoo yhteiskunnassa, joka arvosti iän tuomaa viisautta. Tulee mieleen, että oliko seurakunnassa useampi hengellinen johtaja, joka tuki nuorempia kristityn elämän vaikeuksissa. Johtajuus piti olla vapaaehtoista, sydämestä lähtevää halua ja esikuvana olemista. Johtajuuteen ei saanut sisältyä minkäänlaista vallan väärin käyttöä. Nuorempi kehotettiin kuuntelemaan neuvoja ja suostua johdettavaksi. Kaikessa toiminnassa kuitenkin piti muistaa, että olemme Kristuksen johdettavina. Jeesus Kristus on seurakunnan pää ja hallitsija, armossaan hän on antanut toisille lahjan johtaa.
Taistelu ei pitäisi olla toisiamme vastaan, vastustajamme pyrkii hämärtämään yhteytemme Kristukseen, hänen armoonsa ja sovitustyöhönsä sekä yhteyden toisiimme. Vihollinen pyrkii syöttämään meille valheen, että olemme taistelussa yksin ja ettemme selviä siitä tai olemme tehneet niin hirveitä tekoja ettei Jumalan armo enää koske meitä. Hän yrittää niellä meiltä uskon anteeksiantoon ja rikkoa yhteytemme toisiimme. Emme ole yksin koskaan, Jumala ei hylkää ketään, joka tulee hänen luokseen. Meillä on myös toisemme, ihmisinä voimme kantaa toisiamme Jumalan eteen rukoillen, rohkaisten ja kuunnellen. Hänelle voimme antaa kaikki murheemme, hän pitää meistä huolen. “Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.” 1 Piet. 5:10
Mika M