Mistä Sakarjan kirjan tämän päivän luku kertoo? Puhutaanko siinä tapahtumista jotka ovat jo tapahtuneet (siis tämän hetken ja kirjoitushetken välillä)? Vai puhutaanko siinä tapahtumista jotka ovat tapahtumassa (tästä hetkestä eteenpäin jossain tulevaisuudessa)? Vai onko tuo kaikki kuvainnollista sanomaa, että tässä puhutaan jostain joka tapahtuu fyysisen maailman ulkopuolella, ihmisten sieluissa jne…
Lisäksi yksi vaihtoehto on myös että tällaiset näyt yhdistävät kaikkia kolmea edellä mainittua samaan tekstiin.
Ei siis mikään ihme että satunnaisesti raamattua lukeva ihminen (kuten minä) joutuu näiden kohtien kohdalla hämmennyksiin. Näissä tilanteissa voi olla hyväksi tunnustella että miltä tämä teksti tuntuu (sen sijaan että yrittää tietää) ja mitä ajatuksia sitä kautta nousee mieleen. Uskon että Pyhä Henki voi toimia myös tällä tavoin meidän sielussamme.
Minulle tämä kohta toi mieleen kokemuksia siitä kun on kohdannut Jeesukseen uskovia eri kulttuureista ja/tai muualla kuin kotiseurakunnassa tai omalla paikkakunnalla. Jotenkin tullut aina tunne siitä että meitä yhdistää jotain.. Suurempaa. Siinä on jotain enemmän kuin mikä yhdistää ihmisiä työn tai harrastusten kautta.
Tämän päivän Sakarjan kirjan luku puhuu minulle siitä että jonain päivänä olemme kaikki koolla, ympäri maailmaa yhteen tulleina ja Jumala asuu keskuudessamme. Siinäpä iloa, lohtua ja toivoa tähän(kin) päivään,
Tomppa