1.Moos 7:1 ”Sitten Herra sanoi Nooalle: ”Mene arkkiin, sinä ja koko perheesi, sillä sinut minä olen havainnut tässä sukupolvessa vanhurskaaksi edessäni.” Nooa oli vanhurskas, koska hän uskoi. Arkki on valmistunut, ja Nooa odottaa Jumalan lupauksen täyttymistä. Arkki seisoo kuivalla maalla ja ihmiset ympärillä jatkavat ihmettelemistään. Ei ole varmasti Nooalla ollut helppoa. Ehkä epäilykset ovat ajoittain nousseet hänenkin mieleensä. Pitääkö Jumala varmasti lupauksensa? Entä jos Jumala onkin unohtanut? Meidänkin mieleemme voi ajoittain nousta vastaavanlaisia epäilyksiä, jos olemme ahdistavassa tilanteessa tai odotamme Jumalalta vastausta, jota ei vain tunnu kuuluvan. Lopulta Nooan odotus kuitenkin palkitaan ja Jumala täyttää lupauksensa. Nooa perheineen saa luvan nousta arkkiin. Nooan perheen lisäksi arkkiin menivät pareittain uros ja naaras kaikista niistä eläimistä, jotka Jumala määräsi. Mielenkiintoista on, että eläimet menivät arkkiin Jumalan ohjaamina, eikä Nooan siten tarvinnut niitä itse pyydystää.
Jumalan tarkasti määräämänä ajankohtana tapahtui todellinen ilmastonmuutos. Armonaika päättyi ja Jumala sulki arkin ovet. Taivaan ikkunat aukenivat ja maan päälle tuli sade, joka kesti 40 päivää ja 40 yötä. Nooa, hänen vaimonsa, poikansa ja poikiensa vaimot pelastuivat. Yhtä varmasti kuin Jumala piti Nooalle antamansa lupauksen, Hän pitää meille antamansa lupauksen pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kolmas Johanneksen kirje on laadittu Gaiukselle, Johanneksen hyvälle ystävälle. Kirjeen toisessa jakeessa Johannes viittaa ystävänsä fyysiseen terveyteen, jonka hän toivoo olevan yhtä hyvä kuin hänen hengellinen terveytensä Totuudessa on. Sairaudet ehkä painoivat, mutta henki oli eheä ja raitis. Tästä herää ajatus, että ihminen, joka on hengellisesti terve Kristuksessa Jeesuksessa, huokuu Jumalan rakkautta ja totuutta, vaikka hänellä olisi jokin fyysinen vaiva tai vamma. Veljet Kristuksessa Jeesuksessa olivat koetelleet Gaiuksen antamaa opetusta ja antaneet hänestä Johannekselle hyvän palautteen. Toisessa kirjeessään Johannes oli kehottanut olla osoittamatta vieraanvaraisuutta heille, jotka vääristävät evankeliumia. Tässä kirjeessä hän puolestaan muistuttaa osoittamaan lähimmäisen rakkautta ja hyvyyttä niille siskoille ja veljille, jotka elävät Totuudessa. Kirjeessään Johannes kiittelee Gaiusta myös hänen antamastaan rohkaisusta ja varustuksesta veljille, jotka ovat viemässä evankeliumia eteenpäin. Tässä on hyvä esimerkki myös meille oman aikamme kristityille. Tarvitaan niitä, jotka lähettävät, sekä niitä, jotka lähtevät. Lähetystyöntekijöiden / evankeliumin julistajien työn tukeminen on Jumalan tahdon mukaista, ja siinä työn tukija tulee itse osalliseksi samasta tärkeästä työstä. Jokaisen seurakuntalaisen tehtävä on arvokas ja tärkeä, jotta evankeliumi kulkee eteenpäin.
Johannes mainitsee kirjeessään myös Diotrefeen, josta hän puhuu hyvin toisella tavalla kuin Gaiuksesta. Kirjeestä voi päätellä, että Diotrefes rakasti valtaa jopa siinä määrin, että toimi varsin häikäilemättömästi. Hän halusi erottaa kaikki, jotka eivät tukeneet häntä. Samaa on valitettavasti nähtävillä omana aikanammekin. Ylpeys ja vallanhalu sokaisee hämmästyttävän helposti jopa seurakunnissa. Hyvä olisi pohtia, mihin itse kunkin palvelutyö perustuu. Tehdäänkö se oman egon korottamiseksi vai Jumalan kunniaksi. 1.Piet. 3-4 ”Salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” Hiljainen ja nöyrä henki meillä voi olla vain Pyhässä Hengessä. Kolmas Johanneksen mainitsema henkilö on Demetrios, josta on kerrottavana pelkkää hyvää. Hän oli pysynyt Totuudessa, eikä etsinyt omaa etuaan. Demetrioksesta saa Johanneksen kirjeen perusteella kuvan ihmisestä, joka palveli lähimmäistään tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Vaikuttaa siltä, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan, eikä hänen tarvinnut kalastella ihmiskunniaa.
Liisa