Päivän luvussa korostuu Abramin läheinen, keskusteleva suhde Jumalaan. Jumalan kutsu Kaldean Urissa oli varmaan ollut niin vahva kokemus Abramille, että hän rohkeni lähteä pois isiensä maasta uuteen, tuntemattomaan. Jumala oli tullut todelliseksi. Läheinen keskusteluyhteys, kysymyksineen ja vastauksineen jatkuu.
Jumala puhuu ja rohkaisee, kutsuu luottamaan itseensä. Abram tarkentaa ja kysyy. Jumala on luvannut, että jälkeläisiä tulee paljon, mutta vielä ei edes yhtä poikaa ole syntynyt. Herra toistaa lupauksensa. Ja taas kerran Abram luottaa Herran lupaukseen. Vielä Herra muistuttaa siitä, miten kaukaa hän on tuonut Abramin tähän hetkeen rohkaisten luottamaan, että Hän pitää lupauksensa loppuun asti. Abramin usko puhuttelee. Hän on matkannut uskossa jo pitkän matkan. Ja nyt Herra vielä kertoo, että tulee kestämään kauan ennen kuin Abramin jälkeläiset saavat luvatun maan omakseen. Eikä Abram sitä itse tule näkemään.
Abramin esimerkki kutsuu meitä läheiseen, luottavaan suhteeseen Jeesuksen kanssa. ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka teissä on aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” Fil 1:6
Tiina