Abram ja Sarai joukkoineen ovat olleet nyt kymmenen vuotta Kanaanin maassa. Jumalan lupauksesta on yli kymmenen vuotta eikä jälkeläisiä ole syntynyt. Abramille ja Saraille alkaa ikää karttua. Ehkäpä Sarai mietti, että pitää vähän auttaa Jumalaa ja ehdottaa, että orjatar voisi toimia synnyttäjänä! Poika syntyi, mutta hän ei ollut kuitenkaan se Jumalan lupauksen poika. Tästä seurasi monia hankaluuksia perheessä ja laajemminkin.
Vaikka Sarai ja Abram ohittivat Jumalan ensimmäisen suunnitelman ja alkoivat järjestellä itse, niin Jumala armossaan piti huolta myös tästä pojasta ja orjataräidistä. Hagarilla oli kokemus siitä, että Jumala näkee hänenkin jokaisen askeleen. Ismaelin nimikin kertoo Jumalan huolenpidosta: Jumala kuulee.
Tämän luvun äärellä meitä kutsutaan luottamaan, vaikka joutuisimmekin odottamaan Jumalan lupauksien täyttymystä. Meidän ei kannata lähteä omin voimin ohittamaan Jumalan hyviä suunnitelmia. Jumalan suunnitelmat ovat meille ne parhaimmat, siksi kannattaa panostaa luottavaiseen ja kärsivälliseen odotukseen. Toimia vasta silloin, kun Hän kutsuu meitä toiminaan.
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer 29:11
Tiina