Abrahamin tarina on varmaan yksi äärimmäisistä tavoista koetella uskoa. Se tuntuu aika oudolta enkä ymmärrä miksi tällainen vaatimus annettiin Abrahamille. Ehkä paikalliset sen ajan ihmiset ymmärsivät sen paremmin. Abraham selvisi kuitenkin tilanteesta kunnialla ja sai siitä palautteena:” Nyt minä tiedän, että pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi” (12). Tästä onnistumisesta tuli myös siunaus ja lupaus lukemattomista jälkeläisistä: “Sinun jälkeläistesi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska olit minun äänelle kuuliainen!” (18) Näiden varassa oli hyvä jatkaa matkaa.
Kyse on siis kunnioituksesta, rakkaudesta ja kuuliaisuudesta Jumalalle, eli kasvusta rakkaudellisessa suhteessa häneen. Jumalan pelko opettaa kuuliaisuuteen ja ohjaa tekemään sellaisia valintoja, jotka ovat Jumalan sanan opetuksen mukaisia. Uskoa ja vakaumustamme koetellaan tässä monella tavoin. ”Onko Jumala todella sanonut niin?” Lisäksi vastoinkäymisiä ja haasteita on jokaisen tiellä riittävästi, myös sellaisia, jotka saattavat kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatella, että Jumala järjestäisi meille ylimääräistä kiusaa koetellakseen meitä. Voisiko ajatella, että pikemminkin hän antaa meille vapauden valita synnin ja paholaisen houkutukset, vaikka ne voivat erottaa meidät hänestä. Onneksi armoa riittää ja Jumala on valmis antamaan anteeksi Kristuksen tähden, jottei yhteytemme katkeaisi.
UT:n uhrimieleen kannustava jae löytyy roomalaiskirjeestä:”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”
Siunausta matkaan!
Juha