Autuaaksijulistuksissa on paljon asiaa, kun niihin pysähtyy. Ensimmäisenä Jeesus sanoo autuaiksi eli onniteltaviksi hengessään köyhiä. Siinä on kyse sisäisestä elämästä. Kertomus fariseuksesta ja publikaanista, Lk 18:9-14, on hyvä esimerkki tästä. Fariseus keskittyi omaan hyvyyteensä, kun publikaani puolestaan sanoi vain, että Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Hän ei edes katsonut taivaaseen. Jeesuksen mukaan hän lähti vanhurskaana tuosta rukoushetkestä.
Hengessään köyhällä ei siis ole mitään omaa tuotavanaan Jumalalle toisin kuin esim. rauhantekijällä tai toisia armahtavalla. Hengessään köyhä on kokonaan sen varassa, että saa Jumalalta tarvitsemansa. Hengellisesti epätoivoinen, vararikossa. Jos olet tässä tilanteessa, niin olet onniteltava, autuas. Tämä on Jeesuksen sanoma tässä kohtaa.
On luonnollista ajatella, että tulen Jumalan eteen tuomalla omat onnistumiseni tai lahjani. Suhde Jumalaan ei ala siitä, mitä minulla on, vaan siitä, mitä minulla ei ole! Ensimmäisenä pitää ymmärtää se, että tarvitsen Jumalaa.
Onnellisia ovat ne, jotka tietävät tarvitsevansa Jumalaa. Miksi näin? Loppuosa lauseesta avaa tätä: sillä heidän on taivasten valtakunta.
Mika