Joosefin tarina on koskettava. Jumala puhui Joosefille unien kautta, mutta Joosef toi unet perheensä tietoon varsin epäkypsällä tavalla. Jännitteitä täynnä olevan perheen tilanne meni vain huonompaan suuntaan ja veljet myivät Joosefin orjaksi Egyptiin. Jumala oli kuitenkin Joosefin kanssa vaikeina vuosina Egyptissä ja käänsi kaikki lopulta siunaukseksi niin Joosefin perheelle, suvulle ja lopulta koko kansalle.
Jos vuorisaarna on huikea opetuspaketti, niin seuraavat kolme lukua ovat melkoinen paketti Jeesuksen voimatekoja. Tämän päivän luvun jakeessa 17 viitataan Jesajan kirjan lupaukseen: Hän kantoi meidän tautimme, otti taakakseen meidän sairautemme. Tämä jae antaa tärkeän näkökulman tai pohjan kaikille parantumisille: ne ovat osa Jeesuksen ristinkuoleman merkitystä. Parantumisten kohdalla joudumme toteamaan saman kuin edellisen luvun rukousvastausten kohdalla: aina emme saa haluamaamme vastausta. Meidän on tyytyminen siihen, että Jumalan valtakunta on jo keskellämme ja ei sittenkään vielä täytenä. Emme ymmärrä kaikkea, mutta tehtävämme on rukoilla Jeesuksen ristin perustalta sairauksien ja kaikkien muidenkin tarpeitten puolesta.
Epäilemättä parantumisiin liittyy usko. Meillä on sama tilanne kuin opetuslapsilla myrskyssä, 8:23-27. Unohdamme hädän keskellä sen, kuka ja millainen Jeesus on. Jeesus sanoi, että opetuslapset olivat vähäuskoisia tuossa tilanteessa. Tuo sana voidaan kääntää myös lyhytuskoiseksi. Tarvitsemme yhä uudelleen muistutuksia siitä, miten hyvä ja armollinen Jeesus on. Kyse ei ole siitä, millaisia rukoilijoita me olemme, vaan siitä, millaista Jeesusta me rukoilemme.
Jeesuksen sanat älkää pelätkö voivat tuntua joskus vaativilta. Olen kuullut, että heprean kielessä noilla sanoilla on hieman erilainen vivahde. Sanat voitaisiin kääntää niin, että sinun ei tarvitse pelätä. Silloin kun saamme välähdyksiä siitä, millainen Jeesus todella on, niin meidän ei tarvitse pelätä.
Mika