Pysähdyin tässä luvussa verenvuotoa sairastavan naisen tilanteeseen. Nainen ei sanonut mitään, vaan pyrki tungoksessa koskettamaan Jeesuksen viittaa. Kosketus riitti ja nainen parantui. Tilanteen jatko on yllättävä. Jeesus tajusi jonkun koskettaneen häntä ja halusi naisen tulevan esille.
Olen ymmärtänyt naisen tilanteen niin, että hän oli sairautensa takia jollain tavalla epäpuhdas. Häntä ehkä kartettiin sen takia. Tätä oli jatkunut 12 vuotta eli se oli vaikuttanut naiseen syvästi. Jeesus sanoi kaikkien kuullen naiselle nämä sanat: “Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.” Jeesus halusi naisen ja kaikkien muidenkin kuulevan, että nainen kuuluu Jeesuksen perheväkeen. Jeesus paransi fyysisen sairauden lisäksi naisen identiteetin. Kartetusta ja epäpuhtaasta tuli jotain ihan muuta: Jeesuksen hyväksymä ja Jumalalle rakas tytär. Parantuminen on monitasoista. Rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus on erittäin syvää parantumista. Vapautuminen pahan voimista, kuolleista herääminen, sairauden parantuminen ja anteeksiantamus ovat kaikki Jumalan suurta parantavaa rakkautta.
Jakeissa 27-31 Jeesus kysyy kahdelta sokealta uskosta viisaasti. Kysymys keskittyy Jeesuksen kykyyn parantaa, eikä painota sokeiden uskoa. Uskon Jeesuksen pystyvän tekemään voimatekoja tänäänkin. Jos painopiste olisi minun uskossani, niin olisin epävarmempi. Mutta kun painopiste on Jeesuksessa, niin uskokin vahvistuu. Jeesus on kaikessa keskipiste, luotamme Häneen hyvyyteensä.
Mika