Tässä psalmissa on aukikirjoitettuna asia, jota olen pohtinut sotauutisia kuunnellessa. Nimittäin jakeessa 21 todetaan: ”Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä!” Kuinka paljon voi ihminen saada pahaa aikaiseksi maan päällä? Ja lopputulema on, että kukin aikanaan kuolee, koska on vain ihminen. Vallassa olijakin on vain ihminen ja saa olla huolissaan omasta turvallisuudestaan ja saa pelätä, missä luuraa salaliitto ja epäluotettavat tahot jne.
Jos suostuu ihmiseksi, siihen kauneimmillaan kuuluu suostuminen siihen, että on olemassa Jumala, joka kaiken arvioi ja tuomitsee. Jokainen viimeistään kuolemansa hetkellä tarvitsee Jumalaa, jolta jo elämän aikana saa paljon sitä turvaa, mitä mikään inhimillinen oma samanmielisten klaani ei voi tuoda. Tämän asian ymmärtäminen muuttaisi valtaapitävänkin tekoja.
Tämä luku kuvaa Jeesuksen viimeisiä vaiheita maan päällä ruumiillisessa muodossa. Jakeessa 33 todetaan, että keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle ja sitä kesti kolmisen tuntia. Tulkitsen tekstistä, että pian tuon pimeän vaiheen jälkeen Jeesus antoi henkensä. Hiljan luin jostain, että tästä pimeästä ajanjaksosta on maininta myös tuon ajan historioitsijan kirjoittamana. Kyse on siis ollut koko väkijoukon havaittavissa olevasta pimeydestä.
Kun viime vuosina on ollut paljon kaikenlaisia luonnonmullistuksia, tulvia yllättävillä seuduilla, kovin paljon tuhoa tuovia lumimyräköitäkin oli eri puolilla maailmaa joulun aikaan. Nämä luonnon ilmiöt ovat havaittavissa olevia asioita, niiden harvinaisuus tunnustetaan julkisesti ja meteorologisesti. Osaan taas vain kysyä, mitä meidän pitäisi uskovina ymmärtää. Pitäisikö meidän näistä puhua enemmän vai olla ihan hiljaa ja odottaa, että näistä johtuviin turvattomuuden tunteisiin aletaan etsiä vakaata tukea Jumalasta.
Pyhä Henki, kiitos turvasta, joka Sinussa on. Anna viisaus.
Pirkko