Päivän uutiset eivät usein ole mieltä lohduttavia, iloisia, vaan lähinnä pelkoa tuovia. Psalmin kuvaukset ovat valitettavan ajankohtaisia. Psalmin uutinen on kaiken karuuden ja todellisuuden kertominen, mutta se tuo mukanaan myös lohdutuksen ja turvan. ”Vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.” Tämän päivän psalmi alkaa: Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?” Psalmit 27:1.
Usko antaa valon nähdä ja ymmärtää enemmän, kuin sen mitä näemme ympärillämme. Usko ei ole todellisuudesta pakenemista, vaan sen avulla kestämme myös silloin, kun pahuus koskettaa meitä. Näemme pahuutta ympärillämme ja omassa itsessämme. Se vie meitä epätoivoon, mutta usko tuo toivon. Uskon uutinen on ilo, rauha ja turva huolimatta pahuudesta ympärillämme. Turvamme on Herrassa, Jumalassa, jonka käsissä on kaikki. Oman syntisyytemme kanssamme saamme tulla armahtajamme luokse ja saamme avun. Uskon uutinen sanoo: sinun syntisi on annettu anteeksi.
Daavid jatkaa “Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle.” Psalmit 27:4 Kaiken turvattomuuden, pelkojen keskellä voimme katsoa Herran ihanuutta ja odottaa hänen vastaustaan. Mitä Herran ihanuuden katselu voi olla? Häneen katsominen on hänen sovitustyöhön katsomista, hänen ihanaan rakkauteen meitä kohtaan. Me olemme pyhitettyjä hänen sovitustyön tähden ja hän asuu meissä, hänen rakkautensa, hänen voimansa. Katsomalla hänen ihanuuteensa, hän katsoo meihin. Hän eikä hylkää meitä, koska rakastaa meitä. Katsotaan yhdessä yhä uudestaan hänen ihanuuttaan, tunnustaen että tarvitsemme häntä, hänen armoaan, hyvyyttään ja rakkauttaan.
Tuntuu, että korinttilaiset olivat Paavalille erityinen ongelma seurakunta. Kaikesta huolimatta Paavali aloittaa ensimmäisen kirjeensä kehumalla seurakuntaa. “Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä.” 1 kor. 1:5-7 Huolimatta armolahjojen koko rikkaudesta Paavali joutuu toteamaan, että seurakunnassa on riitoja. ”Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja.” 1 kor. 1:11
Korintissa oli syntynyt erilaisia puolueita ihmisten taakse. Joku oli ottanut puolueeksi apostoli Pietarin, toinen apostoli Paavalin, jotkut Barnabaksen ja jotkut kaikkein alkuperäisimpään pyrkivät vain Kristuksen. Kukaan johtajista ei kuitenkaan itse tällaisia puolueita itselleen halunnut, ihmiset olivat vain heidät itse valinneet. Ehkä näillä edellä mainituilla johtajilla oli joku persoonan piirre, joka toisia miellytti ja toisia ei. Joka tapauksessa Paavali torppaa tällaisen ajattelumallin, Kristus ei ole jaettu.
Kristusta ei jaeta, on vain erilaisia seurakuntia. Seurakunnat eivät ole puolueita, jotka riitelevät keskenään. Me kaikki, me jotka kuulumme Kristukselle, me julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Kristus, risriinnaulittuna, on meille Jumalan voima ja viisaus. Hän on meidät armossaan ja viisaudessaan kutsunut, hänessä olemme yhtä.
Pysykäämme hänen ristinsä julistuksessa, se on Jumalan voima ja viisaus, joka on yhdistänyt meidät ja yhdistää edelleen. Ristin sanoma on niille, jotka eivät usko joko hulluutta tai häpeällinen herjaus. Se saa aikaan toisinaan vihan tunteita, pilkkaa tai leimaamista hulluksi.
Pitäkäämme yhtä, keskitytään uskovina siihen, mikä meitä kaikkia yhdistää ja eikä anneta erilaisten mielipiteiden, näkemysten, henkilökemioiden aiheuttaa keskenämme hajaannusta. Tarvitsemme toisiamme, olemme samaa ruumista, jokainen meistä on yhtä arvokas. Erilaisia mielipiteitä tulee saada esittää ja niistä voidaan myös keskustella, mutta riitoja ja hajaannusta ei saisi olla meidän Kristittyjen keskuudessa.
“Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” 1 kor. 1:30
Mika M