Tässä lyhyessä psalmissa kirjoittaja käy läpi elämän syvimpiä epätoivon hetkiä ja taas ilon hetkiä, hetket vaihtelevat äärettömästä epätoivosta toivoon, rauhasta rauhattomuuteen, surusta iloon, ilosta suruun. Viimeisenä jää kuitenkin ilo ja ylistys. Psalmi tuntuu kertovan elämään liittyvistä tunteista, jotka vaihtelevat eri tilanteissa. Uudessa testamentissa kehotetaankin iloitsemaan iloitsevien kanssa ja suremaan surevien kanssa. Tämä tulisi toteutua meidän kristittyjen kesken seurakunnassa, sitä tuntuu erityisesti tapahtuvan pienryhmissä. Hätäännyksen keskellä voin saada tukea toisista. Niissä on tilaa ja aikaa henkilökohtaisten asioiden kohtaamiselle, ne tukevat yhteisiä kokoontumisia, joissa voimme yhdessä laulaa ylistystä Jumalalle, rukoilla yhdessä ja saada yhdessä opetusta. Saamme yhdessä vahvistusta uskoomme toisistamme eri muodoissa. Kun kohtaamme Jumalan hyvyyttä ja apua, surua ja iloa, voimme jakaa toisillemme sitä. Yhdessä voimme päätyä kaiken jälkeen tai keskellä jakamisen iloon, toisten taakkojen kantamisen iloon. Rohkaisen sinua tulemaan mukaan johonkin pienryhmään sekä yhteisiin jumalanpalveluksiin.
Ihmissuhteet joutuvat aina koetukselle, kestäviä ihmissuhteita on vaikeaa rakentaa. Niiden ylläpitäminen vaatii työtä. Alkuseurakunnassakaan ei vältytty repiviltä riidoilta. Etäisyys luo usein myös väärinkäsityksiä. Paavali joutui kokemaan asemansa kyseenalaistusta perustamaltaan korintin seurakunnalta. Korintin seurakunnasta nousi arvostelijoita häntä vastaan. Seurakuntalaiset olivat myös nousseet toisiaan vastaan. Hänestä liikkui ehkä juorujakin. Juoruilu on yksi pahimmista ihmisten välejä rikkovia asioita. Paavali joutui perustelemaan asemaansa korinttilaisille. Juoruihin hän vastasi yksinkertaisesti näin: ”minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.” 1. korinttilaisille 4:4-5 Paavali ei lähtenyt korjaamaan juoruja, vaan korosti Jumalan olevan hänen tuomarinsa.
Oman asemansa hän perusteli sillä, että se on tullut Jumalalta lahjana. Se ei ole tullut ansiona.“Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?” 1 korinttilaisille 4:7 Joskus voi tulla tilanteita, että joudumme puuttumaan toisen käytökseen tai jopa juoruamiseen. Paavalin lähtökohta ojentamiselle oli rakkaus, “en kirjoita tätä tuottaakseni teille häpeää vaan ojentaakseni teitä kuin rakkaita lapsiani.” 1. kor. 4:14. Herra varjelkoon meitä kaikenlaiselta seurakuntaan repiviltä riidoilta ja juoruilulta. Anna anteeksi meidän tekomme, jos olemme sellaiseen syyllistyneet. Tuomme syntimme sinulle ja kiitos, että annat anteeksi Jeesus Kristus.
Mika M