Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23 puhutaan Herran määräämistä juhla-ajoista. Vuotuisia juhlia oli seitsemän, sekä lisäksi viikoittainen sapatti. Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku ja näihin seitsemään juhlapyhään sisältyy koko Jumalan pelastussuunnitelma.
Sapattia eli lepopäivää vietettiin viikon seitsemäntenä päivänä. Jumala tietää ihmisen tarvitsevan lepoa. Jos katsotaan kauemmaksi tulevaisuuteen, mekin odotamme sitä lopullista sapatinlepoa, josta jokainen Jeesuksen seuraaja on pääsevä osalliseksi.
Ensimmäinen vuotuisista juhlista on kevään juhla, pääsiäinen, jota vietettiin sen muistoksi, että jokainen talonsa karmit karitsan verellä sivellyt pelastui tuhon enkelin vierailulta Egyptin orjuuden aikana. Myöhemmin Jeesus vuodatti verensä meidän puolestamme, meidän pelastukseksemme. Jokainen, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, on suojassa kuolemalta. Jeesuksen ylösnousemus tapahtui myöhemmin juutalaisen pääsiäisen aikaan.
Seuraava kevään juhla on happamattoman leivän juhla. Egyptistä oli lähdettävä niin kiireellä, etteivät jauhotkaan ehtineet hapantua. Happamattomuus viittaa synnittömyyteen ja siten mitään syntiin ja menneeseen viittaavaa ei saanut muistella. Ehtoollisleipä nautitaan happamattomana ja se kuvastaa Kristuksen ruumista ja synnittömyyttä. Kristukseen pukeutuneina olemme Jumalan silmissä pyhiä ja tahrattomia, vailla syntiä.
Kolmas vuotuinen juhla on ensilyhteen juhla, joka viittaa ensimmäiseen kypsyneeseen ohrasatoon Israelissa. Tämä juhla on esikuvaa Jeesuksesta, joka oli ylösnousemuksen ensihedelmä siitä sadosta, jonka loppuosa kypsyisi myöhemmin. Hän oli siis ylösnousseista ensimmäinen ja me muut seuraamme perässä, kun meille koittaa ensimmäisen ylösnousemuksen aika.
Neljäntenä juhlana vietettiin viljankorjuujuhlaa tai viikkojuhlaa, jota myöhemmin kutsuttiin myös helluntaiksi. Silloin tuotiin Herralle ruokauhri uudesta sadosta. Mielenkiintoista on, että kristillisen seurakunnan syntymäpäivä osui juuri helluntaihin, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin. Kyseessä oli todellakin uuden alku, uuden sadon hedelmät. Jakeessa 22 kehotetaan jättämään tähkäpäitä köyhille ja muukalaisille. Näin myös seurakunnan ja Jeesuksen seuraajien on Jumalan tahdon mukaisesti huolehdittava siitä, että hädässä oleville ja avun tarpeessa oleville annetaan niin henkistä, aineellista kuin hengellistäkin apua. Kaiken keskiössä on tietysti auttaa ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen.
Seuraavaksi siirrytään syksyn juhliin, jotka ovat kolme viimeistä juhlaa. Näiden juhlien lopullinen täyttymys on vielä edessäpäin. Ensimmäinen näistä syksyn juhlista on pasuunansoiton juhla. Tämän juhlan tulevaisuudessa häämöttävän lopputäyttymyksen on tulkittu viittaavaan seurakunnan ylösnousemukseen. Toki tulkintoja voi olla monenlaisia, mutta tämä on yksi niistä. 1. Kor. 15: 51-52 ”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.” 1. Tess. 4: 16-18 ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.” Vanhassa testamentissa torvia soitetaan useissakin tilanteissa, mm. kutsuttaessa kansaa kokoontumaan yhteen.
Pasuunansoiton juhlan jälkeen alkaa suuri sovituspäivä, joka on surun ja katumuksen päivä. Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme, eivätkä ihmisen omat yritykset voi tuoda siihen mitään lisää. Jumalan pelastussuunnitelmaan liittyen on tulkittu, että ennen Jeesuksen paluuta maan päälle, myös Israelin kansa tulee viimein luopumaan omasta yrityksestään olla kelvollinen Herralle, ja vastaanottamaan kansakuntana Jeesuksen messiaanaan.
Viimeinen vuotuisista juhlista on lehtimajanjuhla. Edelleenkin israelilaiset rakentavat juhlan aikana lehvistä tehtyjä majoja muistutuksena autiomaavaelluksen vaiheista. Toisaalta juhlaa vietetään suuren sovituspäivän jälkeen, jolloin se viittaa aikaan, jolloin synti ei enää hallitse. Se on seitsemäs ja siten täydellisyyteen viittaava juhla. Lehtimajanjuhlan aikaan koko vuotuinen sato on saatu korjatuksi, ja sitä se todella on lopulta myös silloin, kun Jeesus palaa maan päälle kuninkaana. Raamatun mukaan (Sakarja 14:16) suurta lehtimajanjuhlaa vietetään tuhatvuotisen valtakunnan alussa ja sen jälkeen aina vuosittain. Kaikki kansat tulevat Jerusalemiin kumartamaan Herraa.
Paavali tunnettiin pakanoiden apostolina. Hän kirjoittaa saaneensa ilmestyksessä salaisuuden Kristuksesta. Salaisuus on annettu Hengessä. Jumalan sana ei voi alkaa elää, ellei Pyhä henki sitä avaa. Joskus olen miettinyt, miksi Jumala valitsi juuri Paavalin apostoliksi. Siihen vastauksen tietää yksin Jumala, mutta ainakin Paavali entisenä fariseuksena tunsi Vanhan testamentin kirjoitukset viimeistä piirtoa myöten. Kirjoitusten todellinen merkitys kuitenkin avautui hänelle vasta sitten, kun Jumala poisti peitevaatteen ja avasi hänen silmänsä todella näkemään ja ymmärtämään. Kirjoitukset toisin sanoen avautuivat vasta Pyhän hengen avulla. Kirjanoppineena Paavali osasi yhdistää uuden oppimansa vanhan pohjalle. Hän pystyi näkemään, että pelastus on tarkoitettu kaikille kansoille, sekä toisaalta ymmärtämään myös Jumalan pelastussuunnitelman punaisen langan eri vaiheineen. Kristinuskolla on vahvat juutalaiset juuret ja joskus on mielenkiintoista kuunnella messiaanisen juutalaisen Vanhan testamentin opetusta ja tulkintaa.
Paavali kirjoittaa, että tärkeää on oppia tuntemaan Kristuksen rakkaus, jotta voisimme tulla täyteen Jumalan kaikkea täytetyttä. Jumala on rikas antaja ja ainakin minun on vaikea käsittää, mitä kaikkea tähän täyteyteen sisältyy, kun jo Kristuksen rakkauden ymmärtäminenkin sen kaikessa ihmeellisyydessä tuntuu jäävän niin vaillinaiseksi. Hyvä on juurtua Kristukseen ja hänen rakkauteensa, jotta voisimme rakastaa, tai jotta Jumalan rakkaus voisi virrata meidän kauttamme.
Liisa