Kolmannen Mooseksen kirjan viimeisessä luvussa puhutaan vapaaehtoisista lupausuhreista, eli Jumalalle annetuista lupauksista. Nämä uhrit ovat siis vapaaehtoisia, ja ne annetaan ilosta, kiitollisuudesta ja rakkaudesta Jumalalle. Jumalalle luvataan antaa jotakin itselle tärkeää. Omana aikanammekin voimme luvata antaa Jumalalle jotakin hyvää, aineellista tai hengellistä. Se voi olla vaikkapa lupaus antaa omastani apua tarvitseville, joko aikaa tai materiaa. Tai vaikka lupaus palvella seurakunnassa. Seuraavaksi tuleekin sitten mieleen, pystynkö oikeasti pitämään sen, minkä olen Herralle luvannut. Onneksi Jumala on armollinen, mutta ehkä Hänelle annetut lupaukset on kuitenkin hyvä harkita loppuun asti. Me ihmiset emme aina ole lupauksissamme luotettavia, mutta mikä tärkeintä, Jumala on aina.
Lopuksi vielä tässä luvussa herättää ajatusta se, miksi Herralle (pyhäkkötöihin) luvatuista miehistä ja pojista maksettiin enemmän kuin naisista ja tytöistä, vanhemmista enemmän kuin nuoremmista. Ehkä erot johtuivat siitä, miten raskaita töitä he pystyivät tekemään. Jos oli fyysisesti voimakkaampi ja isokokoisempi, pystyi mahdollisesti tekemään kuormittavampaa ja raskaampaa työtä.
Evankeliumi Luukkaan mukaan alkaa omistuskirjoituksella kreikkalaiselle Teofilokselle, jonka henkilöllisyydestä ei ole varmaa tietoa. Evankeliumi on kirjoitettu alun perin kreikan kielellä ja ensisijaisesti pakanakristityille. Luukkaan itsekin arvellaan olleen kreikkalainen ja hän on tehnyt evankeliumikirjaansa varten tutkimusta ikään kuin ulkopuolelta toisin kuin esim. Matteus ja Johannes, jotka olivat juutalaisia ja kuuluivat Jeesuksen sisäpiiriin. Luukas on lääkärinä halunnut selvittää kaiken tarkasti ja luotettavasti mm. Paavalia ja Jeesuksen äitiä Mariaa haastattelemalla tarkoituksenaan todistaa, kuinka luotettava evankeliumi on.
Evankeliumin tapahtumat lähtevät liikkeelle kertomuksella Sakariaasta ja hänen vaimostaan Elisabetista, jotka eivät ole saaneet lasta. Nyt enkeli Gabriel kuitenkin ilmestyy Sakariaalle ja ilmoittaa, että heidän useiden vuosien rukouksensa on kuultu. He saisivat poikalapsen. Kertomuksesta tulee mieleeni ihmeellinen Jumala, joka kykenee tekemään mahdottomasta mahdollisen. Lisäksi siitä tulee mieleeni kestävyyden ja sitkeyden merkitys rukouksessa silloinkin, kun vastausta ei kuulu, sekä kärsivällisyys odottaa Jumalan vastausta, joka tulee aina täydellisesti oikeaan aikaan. Jumala kuulee kaikki rukoukset, vaikka vastaus viipyisikin. Rukoillessamme saamme luottaa yliluonnolliseen Jumalaan ja siis pyytää uskossa sellaisiakin asioita, jotka ovat ihmiselle täysin mahdottomia. Ja vielä mieleeni nousee, että silloin kun Jumala jotakin lupaa, sitä ei kannata epäillä kuten Sakarias teki, vaan ottaa Jumalan sana uskossa vastaan, sillä Jumala puhuu ja lupaa vain sen mikä on totta ja mikä pitää.
Enkeli Gabriel ilmestyi myös Marialle ilmoittamaan ilouutisen Jeesuksen syntymästä. Voin vain kuvitella kuinka hämmästynyt ja hämmentynyt Maria on viestin saatuaan ollut. Maria oli aivan tavallinen nuori nainen Nasaretista. On ihmeellistä ja hienoa, kuinka Jumala on valinnut ja edelleen valitsee käyttää aivan tavallisia ihmisiä, joissa toiset ihmiset eivät useinkaan näe mitään erityistä tai ihmeellistä. Näin myös meistä jokainen saa olla Jumalan käytössä, vaikka tuntuisikin, ettei itsellä ole muuta annettavaa kuin tyhjät kädet. Jumala ei kuitenkaan vaadi meiltä mitään sellaista, mitä Hän ei ensin itse anna.
Liisa