Menneestä on helpompi päästää irti, kun tietää jättävänsä sen hyviin käsiin tai hyvään kuntoon. Oli kyse sitten siitä, että siivoaa seurakunnan tilat illan jälkeen tai perehdyttää työntekijän ennen omaa siirtymistään toisiin tehtäviin, on hyviin käsiin tai kuntoon jääminen aina mielenrauhaa tuova asia. Päivän Vanhan testamentin tekstissä Mooses pyysi Jumalalta itselleen seuraajaa, ennen kuin hänen täytyisi kuolla. Jumala vastasi pyyntöön ja Joosuasta tuli Mooseksen seuraaja. Tapahtumaketjulla on toki monenlaisia muitakin myönteisiä vaikutuksia, mutta yksi niistä on se, että Mooses sai lähteä rauhassa. Mihin asioihin sinä toivoisit elämässäsi tai menneisyydessäsi samanlaista irtipäästämisen rauhaa? Voisitko pyytää Jumalalta jotakin konkreettista sen avuksi, että voisit siirtyä hyvillä mielin eteenpäin ja jättää menneen talven lumet taaksesi?
Tuntuuko sinusta koskaan, ettet oikein jaksaisi iloita, rukoilla, anoa tai kiittää? Tuntuuko näiden asioiden tekeminen enemmän velvollisuudelta kuin oikeudelta? Olen itse kamppailut jonkin verran sen kanssa, että Raamatun vapauttaviksi tarkoitetut käskyt, kuten ”älä pelkää”, muuttuvat yhdeksi taakaksi lisää, sen sijaan, että ne saisivat minussa aikaan helpotusta ja rauhaa. Tällainen lienee hyvin tyypillistä tunnollisten ja neuroottisten ihmisten keskuudessa. Jossain vaiheessa sain lohtua siitä yksinkertaisesta, painotuseroon viittaavasta ajatuksesta, että minun ei ensisijaisesti tarvitse luottaa Jumalaan, vaan minä saan luottaa Jumalaan. Minun ei tarvitse rukoilla, vaan minä saan rukoilla. Jollekin tällainen älyllinen kikkailu saattaa tuntua täysin turhalta. Saattaa olla, että kaikki eivät edes tunnista tätä ongelmaa. Mutta väittäisin, että siitä puhuminen on silti laajasti tärkeää, koska sen ydinpointti on sovellettavissa paljon muuhunkin kuin henkilökohtaisen hartauselämän toteuttamiseen. Uskon, että käyttäydymme täysin eri tavalla, jos ajattelemme, että ihmisten täytyy tulla kristityiksi, sen sijaan, että ajattelisimme, että heillä on oikeus tulla kristityiksi. On toki totta, että meidän täytyy uskoa pelastuaksemme, mutta korostamalla liikaa siihen liittyviä henkilökohtaisia velvollisuuksia, voimme olla vaarassa riskeerata herkkien ja tunnollisten ihmisten mielenterveyden.
Esteri