Keväällä näemme paljon uutta elämää, kun luonto tuntuu heräävän horroksesta eloon. Paavali kuvaa kuinka Kristus on meidän elämämme ja mekin elämme hänessä. Elämä Kristuksessa tuo elämäämme anteeksisaamisen ja anteeksiantamisen. Elämä tuo meille vastuun pitää huolta suhteistamme, suhteestamme Kristukseen ja toisiimme. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” Omassa elämässäni on tapahtunut paljon asioita, joissa tarvitaan anteeksiantoa. Anteeksiantaminen on ollut itselle prosessi, joka ei ole ollut helppoa, tuntuu, että vaikeinta on antaa itselle anteeksi. Kun mieleeni tulee hetkiä jolloin minua vastaan on rikottu, joudun käymään läpi rikotut asiat. Käsittelemällä asiat tuon ne valoon, tietooni, ymmärrän, mitä minulle on tehty. Sen jälkeen voin tuoda ne vain Kristukselle, syntien kantajalle.
Näitä asioita ei ole helppoa tuoda hänelle, haluaisin pitää kiinni oikeudestani kantaa itse niitä. Silloin joudun kuitenkin katkeruuteen, joka tuhoaa minua ja rasittaa elämääni. Monesta ikävästä muistosta olen päässyt vapaaksi, kun olen pystynyt luovuttamaan taakkani Kristuksen kannettavaksi. Sama asia on minun rikkomusteni kohdalla, nekin pitää tuoda hänelle ja luovuttaa hänelle. Minun tehtäväni on pyytää anteeksi lähimmäisiltäni ja joudun kantamaan rikkomusteni seuraamukset. En voi kuitenkaan kantaa niitä itse, vaan nekin pitää pystyä luovuttaa Kristuksen kantamiksi. Hän on ottanut osakseen syntipukin osan, hän tulee silloin syntiemme sovittajaksi, kun luovutamme kaikki rikkomuksemme hänelle. Hänestä tulee silloin Kristuksemme, armahtajamme. Elämä armahdettuna, on vapauttavaa. Meidät on kutsuttu elämään sydämellisessä armahtavaisuudessa, ystävällisyydessä,, kärsivällisyydessä suhteessa toisiimme ja itseemme. Tämä elämä on tarjolla Kristuksessa.
Mika M