Paavalin elämässä evankeliumin julistaminen oli niin vakava asia, että hän huudahtaa jossakin kohtaa raamattua: voi minua ellen evankeliumia julista. Elämän Suomessa, jossa evankeliumia on julistettu ja julistetaan jatkuvasti. Meillä radio- ja tv-ohjelmat, some yms. josta löytyy evankeliumin julistamista. Etsikää niin te löydätte, joka etsii löytää kyllä. Paavali sanoo: “Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin minun pitäisi!” Kol 4:4. Tätä samaa olen itsekin monesti pohtinut. Suomessa julistajia löytyy monelta kadulta, mutta välillä tuntuu, että vierellä kulkijoista on pula. Vierellä kulkija pysähtyy ja kuuntelee toista, hän on se, josta Kristuksen teot ehtivät näkyä. Hän on se, jolla ei ole liian kiire. Loistakoon teidänt tekonne ihmisten edessä, jotta ihmiset ylistäisivät isäänne, joka on taivaassa, opettaa Jeesus vuorisaarnassa. Meidän elämämme on todistus, meidän sanamme ja tekomme on todistus tai oikeastaan Kristuksen elämä meissä on todistus, hänen sanansa meissä on todistus. Ystävällisyys on häneltä tulevaa, suolaisuus on hänen suolaansa. Sopiva hetki on pysähtymistä, suun avaamista, käsien käyttämistä löhimmäisemme vierellä olemista.
Teot eivät ei voi olla laskelmoivaa, jossa kerätään ansiota Jumalalle tai ihmisille, koska lähde tekoihin on hänen rakkautensa. Hänen rakkautensa, häneltä, Kristukselta opimme rakkautta. Itsessäni rakkautta varsinkaan hankalaan lähimmäiseen ei ole, rakkauden lähde on Kristus. Tätä on vaikeaa myöntää, mutta siinä on juuri avain rakkauden välittämiseen kauttamme. Heikkoudessamme turvaudumme häneen, hänen rakkauteensa, joka asuu meissä Pyhän Hengen kautta. Häneltä saamme viisauden suhtautua lähimmäisiimme. “Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.” Kol 4:5-6 Aina ei tarvita sanojakaan. Kardinaali Newman on kirjoittanut: ” Auta minua, missä kuljenkin, levittämään sinun tuoksuasi, saarnaamaan sitä saarnaamatta, esimerkilläni, vain tekojeni puoleensa vetävällä voimalla, sillä ilmeisellä rakkauden täyteydellä, jota sydämeni tuntee Sinua kohtaan.”
Mika M