Tänään lukiessani päivän Uuden testamentin kohtaa kiinnitin huomiota siihen, miten luvussa puhutaan totuudesta. Jeesus sanoi Pilatukselle, että Hän on tullut maailmaan todistaakseen totuuden puolesta. Lisäksi Jeesus vastasi vartijalle, joka häntä löi: ”Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?”. Me elämme kulttuurissa, jossa puhe totuudesta nähdään väkivaltana. Jonkin asian väittäminen totuudeksi riistää jonkun toisen oikeudet, ja näin on välttämätöntä ajatella, ettei mitään totuuta lopulta olekaan. Tietysti meidän on tärkeää kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että jokaiseen kysymykseen ei ole suoraa vastausta, ainakaan ihmisellä. Mutta on suhteellisen eri asia ajatella, että minä en aina tiedä totuutta, kuin että minkäänlaista totuutta ei ole lainkaan olemassa. Kristittyinä meidät on kutsuttu uskomaan siihen, että Jeesus on tie, totuus ja elämä. Monet kysymykset jäävät vastauksia vaille, monissa asioissa meidän täytyy tyytyä kompromissiin. Mutta meidän ei tarvitse elää vain omien subjektiivisten kokemustemme varassa, vaan saamme uskoa, että on olemassa meistä riippumaton, objektiivinen totuus. Joillekin ihmisille tällainen puhe on kauhistuttavaa, mutta itse uskon, että pohjimmiltaan jokainen ihminen kaipaa totuutta, joka ei ole lähtöisin hänestä itsestään, sillä kuten tiedämme: ihminen on syntinen ja Jeesus itse vakuuttaa, että nimenomaan totuus tekee meidät vapaiksi (Joh. 8:32).
Esteri