Tuom. 4, Joh. 19

Tuom. 4

Joh. 19

Johanneksen evankeliumin yhdeksästoista luku kertoo meille pitkäperjantain tapahtumista: kuinka Pilatus taipui yleisön painostuksen edessä, kuinka Jeesus ristiinnaulittiin ja kuinka kirjoitukset kävivät toteen. Olen miettinyt jonkin verran sitä, miten pitkäperjantain kertomuksiin saattaa jossain määrin tottua. Esimerkiksi sanat ”Jeesus kärsi sinun tähtesi” voivat kuulostaa kristityn korvaan niin tavallisilta, ettei niitä tule sen enempää ajateltua.

Ehkä juuri tästä syystä pitkäperjantai on itselleni niin kovin tärkeä: vuodessa on ainakin yksi päivä, jolloin hiljennymme kollektiivisesti vain sen äärelle, miten paljon meidän edestämme on tehty. Mutta! Jos ystävänpäivänkin kohdalla todetaan, että ystävänpäivähän on oikeasti joka päivä, niin kuinka paljon useammin meidän pitäisikään viettää pitkäperjantaita. Voimme vaikka tänäkin sunnuntaina pysähtyä aivan erikseen tämän pohdinnan äärelle.

Tarvo Laakso laulaa kuuluisassa kappaleessaan Krusifiksin juurella: ”Minun kurjan syntisen / olis tullut kuolla / Minun tulis olla nyt / roikkumassa tuolla”. Voimme pysähtyä ajattelemaan näitä sanoja. Jeesuksen ristintyö ei ollut vain sitä, että Hän jollain abstraktilla tavalla teki elämästämme ihmeellistä, johdatuksessa kulkemista. Tai että ristintyö olisi antanut meille lopultakin syyn tulla yhteen tekemään hyvää. Ei, vaan Jeesus todella kärsi rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Itseni tämä pohdinta vie väistämättä siihen johtopäätökseen, ettei kukaan tekisi tuollaista, ellei motiivina olisi rakkaus.

Siunattua ja armorikasta alkavaa viikkoa!

Esteri